Laukkujuttuja on näkynyt blogeissa viime aikoina taas paljon, ja innostuin taas minäkin pitkästä aikaa (kahteen ja puoleen vuoteen!) kasaamaan laukkuni yhteen ja miettimään mitä seuraavaksi. Tästä tulikin megapostaus kun ymppäsin sekä nykytilanteen että haaveet samaan. Koko ajan on mielessä hämärähkö lista siitä mitä tarvitsisin tai haluaisin, mutta selkeämmän kuvan puuttuvista paloista saa konkreettisesta palapelistä.
Ja koska laukuistahan mä tykkään, olkoon lempihullutukseni tässä elämässä eikä sen kummempaa. Kaunis esine, josta on ihana haaveilla ja joka joskus on vielä ihanampi omistaa ja käyttää - sama homma kuin joillekin (kröhöm) vaikkapa autot. Enhän nyt välttämättä oikeasti tarvitsisi kuin yhden muovikassin.![]()
Vaikka olen nykyään hyvä luopumaan tavarasta, näistä laukuistani en jostain syystä ole kuitenkaan luopunut. Monesta muusta olenkin, mutta näihin on muodostunut tunnesiteitä vaikka jokainen ei enää tyyliäni edustakaan täysin. Jos nyt saisin koota kaikki laukkuni täysin uudelleen, en ole varma jäisikö monikaan. Näin Louis Vuitton -painotteinen kokoelmani ei ainakaan olisi jos nyt saisin päättää, mutta toisaalta LV:t edustaa jotakin mikä yhteen aikaan oli mahtavinta, ja vieläkin ilolla niistä useinta kannan. Vaikka merkki onkin jo cooleimpien katufashionistojen syntilistalla, siinä on jotakin tunnelmaa, joka muhun vetoaa. En ajattele Vuittoneita käyttäessäni so last seasonia, vaan sitä matka-arkkujen vanhaa pariisilaistunnelmaa, josta merkki on syntynyt.
Neverfull on kyllä ollut oksetukseen asti käytössäni ja siihen alan olla todella kyllästynyt. Se on käytössäni käytännössä joka ikinen päivä sen uskomattoman käytännöllisyyden vuoksi. Kaikki säät kestävä kanvas, helppokäyttöisyys, muotonsa pitävyys tyhjänäkin, keveys ja kaikenmahduttavuus. Ei ole löytynyt korvaajaa, vaikka nyt sellaista vähän jo etsinkin. Tai ehkei kokonaan korvaajaa, mutta samanlaista toisen väristä että edes joskus voisi ottaa jonkun muun laukun arkena matkaan.
Eva oli valmistujaislahja itselleni ja sitä olen käyttänyt myös todella paljon. Delightful on toiseksi vähiten käytössä, vaikka onkin ainoa tuon kokoinen laukkuni. Se on käytössä jotenkin hankala, ja sen voisin harkitakin ehkä myyväni. Tosin kun ajattelen mitä siitä paljon käytettynä saisi, en tiedä onko se sen arvoista. Tuntuu että mieluummin ostan sen tilalle alakollaasin samankokoisen nuden laukun, ja pakkaan tämän dustbagiinsa puhdistettuna odottamaan uutta elämää. Näiden tässä kollaasissa näkyvien lisäksi mulla onkin yksi dustbagissa odottava tunnerikas laukku, jota en myy. Äidin minulle vaivalla hankkima Francesco Biasian kamelinvärinen laukku, joka tuolla vanhassa laukkupostauksessa näkyykin.
Ensimmäinen Vuittonini, alin kirjava Judy ei ole kai koskaan näkynyt täällä muutoin kuin tuossa edellisessä laukkupostauksessani, ja ihan ensimmäisessä postauksessani. Sitä en käytä enää juuri lainkaan, koska sitä on vaikea yhdistää nykyiseen tyyliini. Se on kuitenkin ensimmäinen merkkilaukkuni, ja Mr:n itse täysin yllätyksenä minulle valitsema, ja silloin ilahdutti enemmän kuin mikään ikinä. Se on siis loppujen lopuksi arvokkain kaikista laukuistani ja yksi rakkaimmista esineistäni. Siitä en luovu koskaan.
Keepallin ostin pari vuotta sitten unelmien täyttymyksenä pitkään säästettyäni. Se on kaikkein eniten sitä vanhaa traveller-Vuittonia mielestäni, ja siksi halusinkin sen monogramina. Ottaisin sen nyt pienempänä kokona, sillä tuo on aivan sairaan painava. Se painaa jo tyhjänäkin paljon, saati jos sen pakkaa täyteen noin isossa koossa, sitä on melkein mahdoton kantaa. Koko oli siis hieman virhepäätös, mutta en ole aikeissa ostaa uutta weekenderiä missään lähinäkymissä. Pidän tuosta edelleen, vaikka siinä nykyään väärät nimikirjaimetkin on. Se kuitenkin edustaa jollain hassulla tavalla juuri sitäkin miten ostin sen ihan itse, tyttönimisenäni, omilla rahoillani pitkään haaveiltuna. Muihin Vuittoneihini kun olen muuten kaikkiin saanut Mr:ltä jonkin lahjakortin tai ne valmistujaislahjarahat.
Pikkulaukkutilanne on aivan mallillaan: ihanimmat nuo kaksi uusinta hankintaani, punainen pikku-Furla ja koko kokoelmani kruununjalokivi YSL:n nude hääclutchini. Musta kultametallinen Kors oli aikanaan tosi edullinen alehankinta, mutta ilahduttaa edelleen, ja on todella toimiva. Leolaukku kuuluu ja tulee kuulumaan mun kaappiin yhtä ikuisesti kuin pikkumusta, ja hankinkin tämän Duttin seuraavaksi askeleeksi edellisestäni. Pidän siitä vieläkin tosi paljon, ja se saa palvella siihen asti kun eteeni kävelee jokin vielä täydellisempi ja laadukkaampi. Mulberryn Del Rey täytti pienen, mutta tilavan laukun paikan kaapissani pari vuotta sitten. Sinne mahtuu jopa iso järkkäri, minkä vuoksi se edelleen puolustaa paikkaansa. Käytän sitäkin todella paljon, vaikka sekään ei ehkä aivan enää olisi ominta minuani.
No sitten isoin murheenkryyni: iso musta laukku. Sellaista tarvitsisin useamman kerran viikossa töissä, ja tämä Marc by Marc Jacobsin säkkimäinen laukku niinä hetkinä mukana onkin. Tykkään siitä, mutta vain tuollaisena rentona. Kun se on pakko ottaa mukaan sellaiseen paikkaan, jossa olisi tarve olla jämäkämpi ja tyylikkäämpi (niin minun kuin laukun), se jopa hävettää ja ärsyttää. Tästä päästäänkin näihin puuttuviin osiin!
![]()
Musta jämäkkä laukku hopeisin metallein onkin ihan ykköstarpeeni tällä hetkellä. Givenchyn Antigona on täälläkin varmaan viidettätoista kertaa eniten himoittujen laukkujeni listalla, ja sitä se edelleen on. Huomioni on ohimennen kiinnittänyt vakavasti jo pariin kertaan myös LV:n Lockit, jota on tällä hetkellä tuollaisena superkivana käärmekahvaversiona.
Kävin muuten tätä postausta varten läpi taas kaikki tuntemani nettisivut, joilla kivoja laukkuja on, ja oikein yritin etsiä uusia juttuja, jotka kiinnittäisi mun huomion. Ärsyttää olla tällainen laumasielu ja ihastua kaikkeen samaan, jota kaikkialla muuallakin näkyy, mutta niin se vaan näkyy olevan. Ei ne it-laukut siis kai turhaan maineeseensa pääse - täytyy niissä olla jotakin poikkeuksellisen onnistunutta, joka vetoaa moniin. Omalla kohdallani laukkujen suhteen kyse ei siis todellakaan ole siitä että haluaisin jonkun siksi että muillakin on, pikemminkin päinvastoin. Mutta haluan parhaan, joka omaan makuuni sopii ja äh - ne nyt vaan ärsyttävästikin näyttää olevan ne samat kuin muuallakin näkyy.
Arkikäyttöön paljon mahduttavalle, mutta siistille nudelle tai beigelle laukulle olisi todellinen tilaus myös. Mikään ei aja tämän asiaa tämähetkisistä laukuistani, ja tällaistakin kaipaan hyvin usein. Nude versio noista ekan rivin mustista, linjakkaista toimistokelpoisista laukuista.
Ja koska laukuistahan mä tykkään, olkoon lempihullutukseni tässä elämässä eikä sen kummempaa. Kaunis esine, josta on ihana haaveilla ja joka joskus on vielä ihanampi omistaa ja käyttää - sama homma kuin joillekin (kröhöm) vaikkapa autot. Enhän nyt välttämättä oikeasti tarvitsisi kuin yhden muovikassin.
Vaikka olen nykyään hyvä luopumaan tavarasta, näistä laukuistani en jostain syystä ole kuitenkaan luopunut. Monesta muusta olenkin, mutta näihin on muodostunut tunnesiteitä vaikka jokainen ei enää tyyliäni edustakaan täysin. Jos nyt saisin koota kaikki laukkuni täysin uudelleen, en ole varma jäisikö monikaan. Näin Louis Vuitton -painotteinen kokoelmani ei ainakaan olisi jos nyt saisin päättää, mutta toisaalta LV:t edustaa jotakin mikä yhteen aikaan oli mahtavinta, ja vieläkin ilolla niistä useinta kannan. Vaikka merkki onkin jo cooleimpien katufashionistojen syntilistalla, siinä on jotakin tunnelmaa, joka muhun vetoaa. En ajattele Vuittoneita käyttäessäni so last seasonia, vaan sitä matka-arkkujen vanhaa pariisilaistunnelmaa, josta merkki on syntynyt.
Neverfull on kyllä ollut oksetukseen asti käytössäni ja siihen alan olla todella kyllästynyt. Se on käytössäni käytännössä joka ikinen päivä sen uskomattoman käytännöllisyyden vuoksi. Kaikki säät kestävä kanvas, helppokäyttöisyys, muotonsa pitävyys tyhjänäkin, keveys ja kaikenmahduttavuus. Ei ole löytynyt korvaajaa, vaikka nyt sellaista vähän jo etsinkin. Tai ehkei kokonaan korvaajaa, mutta samanlaista toisen väristä että edes joskus voisi ottaa jonkun muun laukun arkena matkaan.
Eva oli valmistujaislahja itselleni ja sitä olen käyttänyt myös todella paljon. Delightful on toiseksi vähiten käytössä, vaikka onkin ainoa tuon kokoinen laukkuni. Se on käytössä jotenkin hankala, ja sen voisin harkitakin ehkä myyväni. Tosin kun ajattelen mitä siitä paljon käytettynä saisi, en tiedä onko se sen arvoista. Tuntuu että mieluummin ostan sen tilalle alakollaasin samankokoisen nuden laukun, ja pakkaan tämän dustbagiinsa puhdistettuna odottamaan uutta elämää. Näiden tässä kollaasissa näkyvien lisäksi mulla onkin yksi dustbagissa odottava tunnerikas laukku, jota en myy. Äidin minulle vaivalla hankkima Francesco Biasian kamelinvärinen laukku, joka tuolla vanhassa laukkupostauksessa näkyykin.
Ensimmäinen Vuittonini, alin kirjava Judy ei ole kai koskaan näkynyt täällä muutoin kuin tuossa edellisessä laukkupostauksessani, ja ihan ensimmäisessä postauksessani. Sitä en käytä enää juuri lainkaan, koska sitä on vaikea yhdistää nykyiseen tyyliini. Se on kuitenkin ensimmäinen merkkilaukkuni, ja Mr:n itse täysin yllätyksenä minulle valitsema, ja silloin ilahdutti enemmän kuin mikään ikinä. Se on siis loppujen lopuksi arvokkain kaikista laukuistani ja yksi rakkaimmista esineistäni. Siitä en luovu koskaan.
Keepallin ostin pari vuotta sitten unelmien täyttymyksenä pitkään säästettyäni. Se on kaikkein eniten sitä vanhaa traveller-Vuittonia mielestäni, ja siksi halusinkin sen monogramina. Ottaisin sen nyt pienempänä kokona, sillä tuo on aivan sairaan painava. Se painaa jo tyhjänäkin paljon, saati jos sen pakkaa täyteen noin isossa koossa, sitä on melkein mahdoton kantaa. Koko oli siis hieman virhepäätös, mutta en ole aikeissa ostaa uutta weekenderiä missään lähinäkymissä. Pidän tuosta edelleen, vaikka siinä nykyään väärät nimikirjaimetkin on. Se kuitenkin edustaa jollain hassulla tavalla juuri sitäkin miten ostin sen ihan itse, tyttönimisenäni, omilla rahoillani pitkään haaveiltuna. Muihin Vuittoneihini kun olen muuten kaikkiin saanut Mr:ltä jonkin lahjakortin tai ne valmistujaislahjarahat.
Pikkulaukkutilanne on aivan mallillaan: ihanimmat nuo kaksi uusinta hankintaani, punainen pikku-Furla ja koko kokoelmani kruununjalokivi YSL:n nude hääclutchini. Musta kultametallinen Kors oli aikanaan tosi edullinen alehankinta, mutta ilahduttaa edelleen, ja on todella toimiva. Leolaukku kuuluu ja tulee kuulumaan mun kaappiin yhtä ikuisesti kuin pikkumusta, ja hankinkin tämän Duttin seuraavaksi askeleeksi edellisestäni. Pidän siitä vieläkin tosi paljon, ja se saa palvella siihen asti kun eteeni kävelee jokin vielä täydellisempi ja laadukkaampi. Mulberryn Del Rey täytti pienen, mutta tilavan laukun paikan kaapissani pari vuotta sitten. Sinne mahtuu jopa iso järkkäri, minkä vuoksi se edelleen puolustaa paikkaansa. Käytän sitäkin todella paljon, vaikka sekään ei ehkä aivan enää olisi ominta minuani.
No sitten isoin murheenkryyni: iso musta laukku. Sellaista tarvitsisin useamman kerran viikossa töissä, ja tämä Marc by Marc Jacobsin säkkimäinen laukku niinä hetkinä mukana onkin. Tykkään siitä, mutta vain tuollaisena rentona. Kun se on pakko ottaa mukaan sellaiseen paikkaan, jossa olisi tarve olla jämäkämpi ja tyylikkäämpi (niin minun kuin laukun), se jopa hävettää ja ärsyttää. Tästä päästäänkin näihin puuttuviin osiin!
Musta jämäkkä laukku hopeisin metallein onkin ihan ykköstarpeeni tällä hetkellä. Givenchyn Antigona on täälläkin varmaan viidettätoista kertaa eniten himoittujen laukkujeni listalla, ja sitä se edelleen on. Huomioni on ohimennen kiinnittänyt vakavasti jo pariin kertaan myös LV:n Lockit, jota on tällä hetkellä tuollaisena superkivana käärmekahvaversiona.
Kävin muuten tätä postausta varten läpi taas kaikki tuntemani nettisivut, joilla kivoja laukkuja on, ja oikein yritin etsiä uusia juttuja, jotka kiinnittäisi mun huomion. Ärsyttää olla tällainen laumasielu ja ihastua kaikkeen samaan, jota kaikkialla muuallakin näkyy, mutta niin se vaan näkyy olevan. Ei ne it-laukut siis kai turhaan maineeseensa pääse - täytyy niissä olla jotakin poikkeuksellisen onnistunutta, joka vetoaa moniin. Omalla kohdallani laukkujen suhteen kyse ei siis todellakaan ole siitä että haluaisin jonkun siksi että muillakin on, pikemminkin päinvastoin. Mutta haluan parhaan, joka omaan makuuni sopii ja äh - ne nyt vaan ärsyttävästikin näyttää olevan ne samat kuin muuallakin näkyy.
Toinen isompi tarve on mustalle crossbodylle. Kyllästymiseen asti varmaan mun kollaaseissa vuodesta toiseen killuva haave onkin pieni musta 3.1 Phillip Limin kultametallinen Mini Pashli. Sillä rivillä ei ole muuta, koska sille ei mahdu muuta. Tuon haluan ja tuon hankin vaikka henki menisi.
Arkikäyttöön paljon mahduttavalle, mutta siistille nudelle tai beigelle laukulle olisi todellinen tilaus myös. Mikään ei aja tämän asiaa tämähetkisistä laukuistani, ja tällaistakin kaipaan hyvin usein. Nude versio noista ekan rivin mustista, linjakkaista toimistokelpoisista laukuista.
Pikkuinen puuteripinkki crossbody on ykkösenä ei-niin-pakollisten tarpeiden listallani. Rakastan pikkulaukkuja, ja tuollainen hattarainen väri olisi megasöpö. Harkitsin tätä pitkään Furlan Metropoliksen kanssa, mutta olen iloinen että otin punaisen. Muuten punainen nimittäin olisi tällä listalla nyt. Ja se on kuitenkin klassisempi. Klassikkokaappi kuntoon ensin, ja sitten vasta villejä kortteja, on strategiani.
No varsinaisista villeistä korteista olen naulinnut itseni viimeaikoina hapsulaukkuihin. Saint Laurent on yksi lempimerkeistäni, merkin muotoilu usein vain on todella mun makuun vaikka vasta yhden omistankin. Tämä tässä ei ole poikkeus. Yksinkertainen ja silti niin cool - yhdistää vielä kahta hittiä: hapsuja ja bucket -muotoa. Mikä siistimpää!
En ole ennen ollut Celinen Luggagen erityinen fani, etenkään moniväristen, mutta tämän nähdessäni jätti kyllä sydän lyönnin välistä. Värit on aivan mielettömät, ja sopii laukun muotoiluun täydellisesti. Uskomattoman kaunis, ja saattaisi hei muuten jopa ajaa sekä mustan että nuden toimistokelpoisen laukun asemaa?! Olen pitkään haaveillut jostakin jännemmästä laukusta nimenomaan väriensä suhteen. En koe kuitenkaan varsinaisesti värikkäitä värejä omikseni (tuo pieni punainen on poikkeus säännössä), mutta tämä osui jotenkin ihan täysin.
En ole ennen ollut Celinen Luggagen erityinen fani, etenkään moniväristen, mutta tämän nähdessäni jätti kyllä sydän lyönnin välistä. Värit on aivan mielettömät, ja sopii laukun muotoiluun täydellisesti. Uskomattoman kaunis, ja saattaisi hei muuten jopa ajaa sekä mustan että nuden toimistokelpoisen laukun asemaa?! Olen pitkään haaveillut jostakin jännemmästä laukusta nimenomaan väriensä suhteen. En koe kuitenkaan varsinaisesti värikkäitä värejä omikseni (tuo pieni punainen on poikkeus säännössä), mutta tämä osui jotenkin ihan täysin.
Neverfullin tilalle voisin siis jo ottaa jonkin muun, ja koska Givencyn Antigona muutenkin viehättää mua niin kovasti, ei ihme että mustana shopperinakin - jonka vuori on leokuosia! Voiko huutaa enemmän mua? Sisällä vielä leoclutch, voi täydellisyys. Vaikka yläriveillä tiedänkin olevan eniten tarpeitani vastaavia laukkuja, näyttää tuo alarivin setti jotenkin aivan vastustamattoman hyvältä nyt!