Nyt tuntuu päässeen aika hyvin jo kiinni elämään reissun jälkeen, mutta silti aina matkalta palatessa on vähän tyhjä olo. Vaikeuksia totutella siihen, että joku muu ei teekään ruokaa, ja ulkona ei tarkenekaan varpaisillaan ja meri tai pilvenpiirtäjät ei näykään ikkunasta. Vaikka hyvin tiedän senkin, että ei arki muilla mailla sen kummempaa ole, ja toisaalta kotonakin lomalla on aina ihan erilainen kevyt tunne. Mutta koti + arki -setti tuntuu vaan ainakin heti reissun jälkeen auttamatta ankeammalta kuin loma + matka!
Tietenkin kotiin on kiva palata ja arki on kuitenkin elämässä lopulta parasta, mutta silti, miten PALJON sitä voikaan kaivata sitä lomamoodia varsinkin heti loman jälkeen! Yksi ystävä sanoi hyvin kun palasivat tammikuussa kerran viiden viikon Aasian -matkaltaan, että vihasi elämänsä kaikkia osa-alueita kaksi kuukautta putkeen reissun jälkeen. Etenkin näin talvella lämmöstä palatessa pimeys ja loska saa kyllä rankasti kyseenalaistamaan kotimaavalinnan.
![]()
Löysin sattumalta hyvän listan siitä miksi matkailu itse asiassa pilaa elämän. Parhaiten mun kohdalle kolahti vapaasti muunneltuna ainakin nämä kohdat:
Et saa siitä ikinä tarpeeksesi
Maailmalle jää ystäviä, joita et koskaan enää tapaa
Kotimaa on täynnä loskaa
Maailman siisteimmän matkan jälkeen loppuelämä on (muista matkoista huolimatta) alamäkeä
Järki lähtee kateudesta muiden matkoja kohtaan
Matkasuunnittelu on loppumaton kehä, josta ei koskaan pääse pois
Matkan jälkeinen masennus musertaa
Touché.
Etenkin tuo on niin totta, että siitä ei koskaan saa tarpeekseen. Aina tulee uusia, jännempiä, houkuttavampia kokemuksia, joita on vaan saatava nähdä lisää ja lisää ja lisää. Ja kun aika ja raha on niin rajallista, sadoista mielenkiintoisista paikoista ehtii koluta ihan parhaassakin tapauksessa vuodessa vain pari. Kamalaa! Jotenkin pysäyttävä ajatus oli myös tuo, että vaikka matkat on usein toinen toistaan mahtavampia, joskus saattaa tulla se yksi mieletön matkakokemus, jonka jälkeen mikään kokemus ei enää tunnu miltään. Apua. Voiko niin käydä? Mikä megalomaaninen matkanjälkeinen masennus tosiaan olisikaan palata joltakin vuoden maailmanympärysmatkalta toimiston koneenruudun ääreen.. Onneksi meidän jenkkiroadtripiltä ei jäänyt tätä tunnetta, vaikka se oli yksi eniten haaveilluista matkoistamme. Edelleen ehkä paras, mutta kaikki matkat sen jälkeen on olleet todella hienoja, eivätkä himmenneet siitä.
Alkuperäisen jutun ja listan löydät muuten täältä:Kilroy: 10 syytä miksi matkustelu pilaa elämäsi.
Mulle on jäänyt muutama matkasitaatti erityisesti mieleen, ja olen niistä muutaman kehystänytkin meille kotiin jossain vaiheessa. Erityisesti tämä on kolahtanut mulle. Koska tavallaan olen kuitenkin aika pelkuri monissa asioissa, ja kotona olisi vain turvallisinta olla. Kuitenkin jokin mussa koko ajan sanoo, että ei mua ole tehty sitä varten, ja se jokin puskee lähtemään aina uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta kannattanut, vaikka ei varmasti tavallaan niin "turvallista" olekaan ollut kuin kotisohvalla könyäminen. Tämä teksti inspiroi mua jotenkin valtavasti, ja usein sitä ajattelen kun matkoja varaan.
![]()
Tämän taas Mr. halusi meitä muistuttamaan siitä mitä tässä lukeekin. Nöyryyttä. Ettei sitä itse, oma koti tai edes oma Suomi ole maailman napa. Ei meidän kulttuuri ja meidän tavat, ei mikään mikä meissä on. Me eletään omien arvojemme mukaan omassa elämässämme ja kodissamme, mutta se on lopulta vain pieni murunen maailmaa. Vaikkei teksti itsessään olekaan kovin runollinen, itse ajatus on se mitä usein mielessä liikkuu nimenomaan maailmalla.
![]()
Mut sitten, onhan se nyt oikeasti vaan näin:
![]()
Matkailu on antanut ja antaa mun elämään vain niin paljon, ettei sitä pysty oikein selittämäänkään. Ja vaikka hinku nähdä uusia paikkoja kasvaa koko ajan ihan eksponentiaalisesti, ei mene kuitenkaan päivääkään ettenkö ajattelisi jotakin mennyttä matkaa, niitä muistoja ja sitä iloa mikä niistä edelleen on olemassa. Se tuo yhtä paljon, ja olen todella kiitollinen siitä että näinkin paljon olen pystynyt matkustamaan. Tänä vuonna edessä on ainakin paluu ihanaan Italiaan, elokuussa kun palataan meidän hääpaikkaan Celle sul Rigoon ja San Casciano dei Bagniin Toscanaan. Vielä en tiedä kauanko pystytään sinne kesälomasta irrottamaan, sitä mökkiäkin kun pitää rakentaa. Kahdeksi viikoksi villa ainakin on vanhempieni asuttama, joten sillä välillä joksikin aikaa mekin sinne mennään.
Lisäksi on viikonloppumatkoja lähikaupunkeihin suunnitteluasteella, ja vuodenvaihteessa mahdollisesti äidin synttärilahjaksi saaman kaukomatkan teko perheen kanssa. Saa nähdä, sitä New Yorkia ollaan suunniteltu, tai ehkä jopa Australiaa. Ihanalta näyttää siis suunnitelmat tälläkin hetkellä, ja sillä välin tulee se kesä Suomeenkin. Pitää vaan katsoa kalenteria eikä ulos!
Tietenkin kotiin on kiva palata ja arki on kuitenkin elämässä lopulta parasta, mutta silti, miten PALJON sitä voikaan kaivata sitä lomamoodia varsinkin heti loman jälkeen! Yksi ystävä sanoi hyvin kun palasivat tammikuussa kerran viiden viikon Aasian -matkaltaan, että vihasi elämänsä kaikkia osa-alueita kaksi kuukautta putkeen reissun jälkeen. Etenkin näin talvella lämmöstä palatessa pimeys ja loska saa kyllä rankasti kyseenalaistamaan kotimaavalinnan.
Löysin sattumalta hyvän listan siitä miksi matkailu itse asiassa pilaa elämän. Parhaiten mun kohdalle kolahti vapaasti muunneltuna ainakin nämä kohdat:
Et saa siitä ikinä tarpeeksesi
Maailmalle jää ystäviä, joita et koskaan enää tapaa
Kotimaa on täynnä loskaa
Maailman siisteimmän matkan jälkeen loppuelämä on (muista matkoista huolimatta) alamäkeä
Järki lähtee kateudesta muiden matkoja kohtaan
Matkasuunnittelu on loppumaton kehä, josta ei koskaan pääse pois
Matkan jälkeinen masennus musertaa
Touché.
Etenkin tuo on niin totta, että siitä ei koskaan saa tarpeekseen. Aina tulee uusia, jännempiä, houkuttavampia kokemuksia, joita on vaan saatava nähdä lisää ja lisää ja lisää. Ja kun aika ja raha on niin rajallista, sadoista mielenkiintoisista paikoista ehtii koluta ihan parhaassakin tapauksessa vuodessa vain pari. Kamalaa! Jotenkin pysäyttävä ajatus oli myös tuo, että vaikka matkat on usein toinen toistaan mahtavampia, joskus saattaa tulla se yksi mieletön matkakokemus, jonka jälkeen mikään kokemus ei enää tunnu miltään. Apua. Voiko niin käydä? Mikä megalomaaninen matkanjälkeinen masennus tosiaan olisikaan palata joltakin vuoden maailmanympärysmatkalta toimiston koneenruudun ääreen.. Onneksi meidän jenkkiroadtripiltä ei jäänyt tätä tunnetta, vaikka se oli yksi eniten haaveilluista matkoistamme. Edelleen ehkä paras, mutta kaikki matkat sen jälkeen on olleet todella hienoja, eivätkä himmenneet siitä.
Alkuperäisen jutun ja listan löydät muuten täältä:Kilroy: 10 syytä miksi matkustelu pilaa elämäsi.
Mulle on jäänyt muutama matkasitaatti erityisesti mieleen, ja olen niistä muutaman kehystänytkin meille kotiin jossain vaiheessa. Erityisesti tämä on kolahtanut mulle. Koska tavallaan olen kuitenkin aika pelkuri monissa asioissa, ja kotona olisi vain turvallisinta olla. Kuitenkin jokin mussa koko ajan sanoo, että ei mua ole tehty sitä varten, ja se jokin puskee lähtemään aina uudestaan ja uudestaan. Ja joka kerta kannattanut, vaikka ei varmasti tavallaan niin "turvallista" olekaan ollut kuin kotisohvalla könyäminen. Tämä teksti inspiroi mua jotenkin valtavasti, ja usein sitä ajattelen kun matkoja varaan.
Tämän taas Mr. halusi meitä muistuttamaan siitä mitä tässä lukeekin. Nöyryyttä. Ettei sitä itse, oma koti tai edes oma Suomi ole maailman napa. Ei meidän kulttuuri ja meidän tavat, ei mikään mikä meissä on. Me eletään omien arvojemme mukaan omassa elämässämme ja kodissamme, mutta se on lopulta vain pieni murunen maailmaa. Vaikkei teksti itsessään olekaan kovin runollinen, itse ajatus on se mitä usein mielessä liikkuu nimenomaan maailmalla.
Mut sitten, onhan se nyt oikeasti vaan näin:
Lisäksi on viikonloppumatkoja lähikaupunkeihin suunnitteluasteella, ja vuodenvaihteessa mahdollisesti äidin synttärilahjaksi saaman kaukomatkan teko perheen kanssa. Saa nähdä, sitä New Yorkia ollaan suunniteltu, tai ehkä jopa Australiaa. Ihanalta näyttää siis suunnitelmat tälläkin hetkellä, ja sillä välin tulee se kesä Suomeenkin. Pitää vaan katsoa kalenteria eikä ulos!