Vitsi mä elän vieläkin niin noissa häätunnelmissa kun koko viime viikon palasin niihin tunnelmiin ja te myötäelitte niin mahtavalla tavalla niissä! Ihana ihana juttu, kiitos <3 Muuten arki on ihan täällä taas, työtahti on aikamoinen ja elämä rullailee kaikin puolin mukavasti mutta kauhealla vauhdilla! Töihin ja nukkumaan ja sama uudelleen, välillä minuuttiaikataululla salille ja ruokakauppaan ja sitten viimeistään nukkumaan. Ihmeesti sitä silti on saanut kaikkea aikaan ja ehtinyt tekemään aika paljon kaikenlaista. Okei no siksi kun kuitenkin aika usein olen ympännyt päiviin vielä jotakin iltaohjelmaa: ellei ole iltaan venähtäviä työseminaareja, olen käynyt muun muassa viime viikolla Stockan kevätmuotia katsomassa Ranskan suurlähetystössä, lenkillä ystävien kanssa, syömässä tartarpihvit Tennarin uudessa Lumieressa, ja sellaista.
Hurjan kivaa ja antoisaa, mutta kohta tarvii vastapainoksi vähän nukkumispäiviä. Onneksi ensi viikolla lähdetään muutamaksi päiväksi mökille ellei mitään yllättävää töissä satu, pidän perjantainkin vapaata. Niin ihanaa. Se on se meidän rauhan ja levon paikka.
Yksi juttu mitä tapahtuu koko ajan ainakin suunnitteluasteella ja aika oikeastikin, on nämä sisustusjutut! Yksi pieni mutta todella iso harppaus tapahtui viimein sunnuntaina kun kaihdinliike yllätti pyhätöillä ja kysyi sopisko tulla pikaiseen asentamaan meidän tilaamat kaihtimet makkariin viikon etuajassa. No sopi! Olen jahkannut tätä asiaa jo monta kuukautta. Tai en oikeastaan jahkannut, päätös verhojen lähtemisestä on ollut selvä jo puoli vuotta varmaan mutta en ole saanut tätä aikaiseksi. Kun pistin uudelleen hösseliksi tarjouspyyntöjen kanssa, kaikki hoituikin nopeasti. Oli muuten kaksinkertainen hintaero kalleimman ja halvimman tarjouksen välillä - en ihan tajua mikä niin suuri laatuero kaihtimissa oikein voi olla?
No nyt ne verhot on poissa ja kaihtimet tilalla. Enkä ollut tajunnutkaan että ne verhot söi paitsi valoa, varmaan suunnilleen puolet myös tilaa koko makkarista! Ei siinä ole mitään järkeä, eihän ne voineet viedä tilaa lainkaan, mutta voi pojat että se todella tuntuu siltä. Olen niin ihastunut tuohon valon ja tilan tuntuun, että en malta nyt millään olla tekemättä koko makkarin uudistusta valmiiksi! Tilanne on nyt vain sellainen, että olen alkanut epäröimään sen suhteen...! Aikaisemminhan olin ihan varma mitä sinne haluan mutta enää en.
Hurjan kivaa ja antoisaa, mutta kohta tarvii vastapainoksi vähän nukkumispäiviä. Onneksi ensi viikolla lähdetään muutamaksi päiväksi mökille ellei mitään yllättävää töissä satu, pidän perjantainkin vapaata. Niin ihanaa. Se on se meidän rauhan ja levon paikka.
Yksi juttu mitä tapahtuu koko ajan ainakin suunnitteluasteella ja aika oikeastikin, on nämä sisustusjutut! Yksi pieni mutta todella iso harppaus tapahtui viimein sunnuntaina kun kaihdinliike yllätti pyhätöillä ja kysyi sopisko tulla pikaiseen asentamaan meidän tilaamat kaihtimet makkariin viikon etuajassa. No sopi! Olen jahkannut tätä asiaa jo monta kuukautta. Tai en oikeastaan jahkannut, päätös verhojen lähtemisestä on ollut selvä jo puoli vuotta varmaan mutta en ole saanut tätä aikaiseksi. Kun pistin uudelleen hösseliksi tarjouspyyntöjen kanssa, kaikki hoituikin nopeasti. Oli muuten kaksinkertainen hintaero kalleimman ja halvimman tarjouksen välillä - en ihan tajua mikä niin suuri laatuero kaihtimissa oikein voi olla?
No nyt ne verhot on poissa ja kaihtimet tilalla. Enkä ollut tajunnutkaan että ne verhot söi paitsi valoa, varmaan suunnilleen puolet myös tilaa koko makkarista! Ei siinä ole mitään järkeä, eihän ne voineet viedä tilaa lainkaan, mutta voi pojat että se todella tuntuu siltä. Olen niin ihastunut tuohon valon ja tilan tuntuun, että en malta nyt millään olla tekemättä koko makkarin uudistusta valmiiksi! Tilanne on nyt vain sellainen, että olen alkanut epäröimään sen suhteen...! Aikaisemminhan olin ihan varma mitä sinne haluan mutta enää en.
Tällä hetkellä olen innostunut jostakin abstraktista suuresta valko-beige-kultaisesta taulusta sängyn päätyyn. Mr. tyrmäsi ajatuksen jo kerran, mutta luulen että yritän taivutella sitä... Musta päiväpeitto on ihana, mutta se saattaa nyt ainakin kesäksi mennä niiden verhojen kanssa hyvään talteen. Ne verhotkin on nimittäin edelleen musta upeat, mutta tänne ne ei nyt sovi enää. Pyörittelen pellavaista rennosti ryppyistä mutta materiaaliltaan ylellistä päiväpeittoa sen kultaisen taulun pariksi, Work-lamppua kattoon ja ehkä tuon pappani tekemän äärimmäisen rakkaan yöpöydän maalaamista. Sen olen jo kerran tehnytkin, kun se vaihtoi väriään vaaleasta tuollaiseksi tummaksi. Sen pintaan kanneksi suunnittelen marmorilaattaa.
Mutta entä seinien väri? Onko liian kliinistä jos ne olisi valkoiset? Kun lattiakin on... Toisaalta olohuoneen väriä ei nyt muutetakaan, ja haluaisin harmonisempaa ilmettä koko asuntoon. Eli ehkä makuuhuone sittenkin kaipaa valkoista. Nuo vanhat maalit ei ainakaan jää. Tällä hetkellä suunnitelma taitaa olla valkoinen, ja sitten katsotaan tarvitseeko tuo taustaseinä jonkun efektivärin. Vai sen taulun.
Toistaiseksi tuntuu siltä, että olen vain riisunut makuuhuonetta: vienyt sieltä valtavan nojatuolin ja jalkalampun, raskaat verhot, suuren taulun ja tilaavievän rekin pois. Muutamat uudet asiat on pienempiä ja sirompia, mihin olen todella tyytyväinen. Katselen tätä siis hetken aikaa ja katsotaan mihin mieli asettuu näiden kanssa. Kaikki ideat otetaan vastaan! Mitä sä tekisit tälle tyhjä(hkö)lle taululle nyt?