He-heei, onko asukuvista jo mielettömän pitkä aika jos niissä on viimeksi ollut sininen hellemekko?! No joo on! Ei ole oikein naama, vaatekaappi tai kroppa miellyttänyt viime aikoina, joten ei ole tehnyt mieli katsoa peiliin saati sitten kuvia kamerassa. Myös valon puute ja vapaa-ajan täyttäneet kaikki muut aktiviteetit on vieneet jo maaliskuun alkuun yhtäkkiä. Pikkuhiljaa on hyvää kohti menty, ja kerrankin oli vapaa viikonloppu, hyvä ilma ja Emmilläkin aikaa, niin jopas.Kuten jo mainitsinkin, Marimekosta on tullut pikkuhiljaa aika lempijuttu. Vaatteiden puolella nimenomaan. En edelleenkään pidä kaikesta mitä siellä on, mutta jotakin on kliksahtanut joko siellä suunnittelupuolella tai mun päässä (tai mikä todennäköisintä molemmissa) siten, että innostus on vähän syntynyt. Juuri ennen lentoa Hong Kongiin kävin etsimässä pitkää collegemallista tunikaa Marimekolta, jossa muistelin sellaisen joskus kauan sitten nähneeni. Löysinkin, mutta myös alerekistä puoleen hintaan pinkin villamekon.
Marimekko on kuitenkin aika kallis, eikä mulla olisi useampien satasten mekkoihin kyllä tuosta noin vaan varaa ilman sitä -50% tarraa. Mutta todella usein aleista tekee hyviltä merkeiltä hyviä löytöjä ja tuskin koskaan ostan mitään tällaista normaalihintaisena. Ihastuin mekon suoraan (ja armolliseen, kröhöm) malliin samantien.
Pinkeissäni olen painellut jo vaikka kuinka monessa paikassa, töissä. Niissä siisteimpiä asuja tarvitsevissa tilaisuuksissa, turvaa ja ryhtiä kohottavia mekkoja vaativissa. Tämä on juuri sellainen. Mustan kanssa en tykkäisi yhdistää pinkkiä (saati punaista jos sellaista omistaisin) ellei olisi pakko. Mulla vaan ei ole sellaista takkivalikoimaa, joka yltäisi juuri nyt muuhun, joten mustalla olen mennyt. Samassa vanhassa laukussa ja muissakin luottojutuissa.
Tätäkin asua katsoessa siunailen kuitenkin jatkuvasti sitä, että harvoin enää nykyään teen virheostoksia, tai sorrun ostamaan jotain laadutonta. Takki, kengät ja laukku on kaikki olleet pitkään harkittuja ja kalliita ostoksia, joita käytän jatkuvasti, ja joiden muotoilu tuo joka kerta hyvän mielen. Ja vaikka kuinka tekisi mieli vaikka minkä värisiä uusia juttuja, ei voi mitään. Voin panostaa vain muutamaan juttuun kaudessa tai oikeastaan vuodessa.
Kun panostin vaikkapa tuohon villakangastakkiin syksyllä, ei ole voinut hankkia beigeä, harmaata ja sinistä eri pituuksissa talven mittaan. Tuolla mennään. (Yksi toinen takki on kuitenkin ollut niin sitkeästi mielessäni jo pari talvea, että sen laitoin juuri tilaukseen puoleen hintaan senkin.) Tai kun päätettiin tehdä isompia hankintoja elämässä, ei ole pariin vuoteen varmaan mahdollisuutta vaihtaa mustaa laukkuakaan vaikka tuo ärsyttäisi kuinka. Mutta otan silti sen saaripalan mieluummin kuin Givenchyn Antigonan, jos se siitä on kiinni. Ja onneksi olen aikanaan valinnut tuon laukun niin huolella, että se ärsyttää suurimmaksi osaksi vain runsaan käyttönsä vuoksi.
Blogeissa usein näkyy niin paljon suurten kalliiden asioiden ostoa, ja vieläpä tiheään tahtiin, että todellisuus voi uhata hämärtyä. Ei oikeasti kaikilla ole varaa ostaa jatkuvasti uusia kalliita asioita. Ei minullakaan, vaikka koen että hyvin onnekas taloudellisesti olenkin. En myöskään saa blogista käytännössä mitään tuloja - monet suositut bloggajat kun (joskus päivätyönsä lisäksi) tienaavat blogilla melkoisesti. Ja kyse on tottakai myös siitä, mihin asioihin haluaa panostaa. Me panostetaan hyvin usein matkoihin ja hyvään elämään kotona, kuten ruokaan, joten vaatteisiin ja sellaiseen on jäänyt jopa vähemmän rahaa kuin silloin kun tulot olivat puolet.
Ostan nykyään todella paljon vähemmän kuin ennen myös siksi, että pyrin tekemään jokaisen ostoksen tarkkaan harkiten. Ja se usein tarkoittaa laadukkaampia ja siksi arvokkaampia hankintoja, joihin on mahdollisuus hyvin paljon harvemmin. Laadukkaisiin ja tarkkaan harkittuihin asioihin siirtyminen on tapahtunut jotenkin luonnostaan. Juuri Emmin kanssa puhuttiinkin kun nähtiin, että ensinnäkin, nykyään ei huvita yhtään shoppailla. Ei tule pyörittyä kaupoissa huvikseen, koska sen lyhyen vapaa-ajan voi käyttää niin paljon paremminkin.
Nettishoppailuakaan en tunnetusti harrasta lainkaan, ei ole mun juttu se. Ellen vartavasten etsi jotain. Toinen asia on se, että aluksi tietoisesti ja sittemmin tiedostamatta turhan tavaran haalimisesta on tullut ahdistavaa. Vaatteista tulee helposti turhia, ellei niitä harkitse. Kun kuitenkin rakastaa kauniita asuja, helposti tulisi hairahduttua johonkin muotijuttuun ihan turhaan. Ja tulee tottakai vieläkin, mutta harvemmin.
Tämä pinkki mekko ei ole yksi hairahduksista, toivon, vaan hyvin pitkäikäinen kaveri. Ja vaikka äsken paasasinkin siitä että harkitsen ostoksiani pitkään, tällaisia heräteostoksia pidän vähän ristiriitaisesti joo jopa harkittuina omassa ostamisessani. Tarve kun laadukkaille ja ajattomille työmekoille on olemassa koko ajan, suomalainen design on aina panostus ja näihin yhdistettynä se -50% teki päätöksen.
Kivaa keskiviikkoa! Mä lähden kohta taas lenkin kautta töihin ja iloitsen siitä että edessä on lyhyt viikko - mökille jo pian! :)
Tiger of Sweden coat
Minna Parikka shoes
Marc by Marc Jacobs bag
Beck Söndergaard scarf
Le Specs sunglasses
