5:45
Keskiviikkona kello soi taas varttia vaille kuusi, ja suuntasin kerrankin omanlaiseni aamupalan (jogurttia, marjoja ja kurpitsansiemeniä) ja kamojen pikaisen pakkaamisen jälkeen suoraan salille.
6:50
Salilla olin juuri ennen seitsemää tasalta alkavaan Bodypumpiin. Muuten tykkään olla salilla puolikin tuntia ennen jumppaa, mutta nyt oli salivaatteet valmiiksi päällä ja aamujumpissa ei ruuhkaa (=ei tarvinnut juosta varaamaan omaa paikkaa takarivistä, hih), joten tämä riitti.
Keskiviikkona kello soi taas varttia vaille kuusi, ja suuntasin kerrankin omanlaiseni aamupalan (jogurttia, marjoja ja kurpitsansiemeniä) ja kamojen pikaisen pakkaamisen jälkeen suoraan salille.
6:50
Salilla olin juuri ennen seitsemää tasalta alkavaan Bodypumpiin. Muuten tykkään olla salilla puolikin tuntia ennen jumppaa, mutta nyt oli salivaatteet valmiiksi päällä ja aamujumpissa ei ruuhkaa (=ei tarvinnut juosta varaamaan omaa paikkaa takarivistä, hih), joten tämä riitti.
Vähän arvoin olisinko mennyt vain salille, mutta nyt oli taas sellainen fiilis ettei jaksanut itse ajatella. Ohjatuissa jumpissa vain on kaksi aika isoa etua mulle: tuntuu että joku muu tekee puolet työstä kun kaikki on valmiiksi ajateltua, ja sen lisäksi mun tulee tehtyä kaikki varmaan puolet omia salihuseerauksiani tehokkaammin ohjatulla tunnilla. Sain seurakseni työkaverin, mikä oli piristävää vaihtelua yksin mentyihin treeneihin.
Jumpan jälkeen suihku, meikit ja vaatteiden vaihto, mitkä ei ole mun lempparihommia julkisilla saleilla ollenkaan. Siis ei jossain vaatteiden vaihdossa nyt mitään mutta jotenkin se kamojen raahaaminen ja muissa oloissa kuin kotona meikkaaminen, ja se kaikki äh, on vain niin vaivalloista, että aika harvoin siihen ryhdyn. Joskus kuitenkin, ja onhan se kiva fiilis koko päivän kun on aamulla jo jaksanut mennä jopa salille eikä vaan lenkille.
08:50
Työkaveri suuntasi toimistolle, ja mä eri suuntaan yhdeksäksi yhteen tapaamiseen. Olin sitä vähän jännännyt koska kyseessä oli tuttu ihminen ja entisen työpaikan läheinen kontakti. Se on aina erityisen kuumottavaa. Ihan hyvin se kai kuitenkin meni.
10:30
Töihin kävelin kaupungin läpi ja hain matkan varrella Tarkiaiselta mun sormuksen, joka oli ollut viikon korjattavana siellä. Oi kyllä, olin onnistunut hakkaamaan sen ison kiven vinoon! Apua, toivottavasti se ei toistu.
Keskiviikkona oli ihan huikea aurinko, mikä kohotti mielialaa kyllä ihan mielettömästi! Laitoin äidillekin tekstarin kuvan kanssa että täällä paistaa aurinko, mutta viikonlopuksi on luvattu kylmää. Tiesin että se kuitenkin jo mietti viikonlopun vaatteita :)
12:10
Ehdin olla puolisentoista tuntia työpaikalla, mikä koko aika palaveerattiin eilisen tärkeistä tapahtumista ja kerrattiin kunkin kertomisia edelliseltä päivältä. Sieltä jo vähän myöhässä kipitin takaisin kaupungille päin ja käytiin Mr:n kanssa lounaalla Michelissä. Käydään suunnilleen kerran kahdessa viikossa yhdessä lounaalla. Oikeastaan aina silloin kun ehditään ja pystytään. Juteltiin jälleen kerran siitä miten ihanaa tämä keskusta-asuminen on. Kaikki mahtavat paikat ihan siinä. Caesarsalaatti ei petä koskaan. Michel on myös alkanut petraamaan ihan hyvin - ne ekat kokemukset kun etenkin palvelun osalta oli surkeita. Nyt on ollut loistavaa! Muita meidän lounassuosikkeja on Friends & Burgers, Teatteri, Presto ja Stocka. Superhyviä ja vähän jotain erityistä päivään.
13:00
Lounaan jälkeen ehdin tehdä yhtä kirjoitustyötä pari tuntia, ja sainkin sen ihan hyvään jamaan. Asia oli jotenkin tosi vaikea, ja taas tuntui siltä että ei elämä mun ajattelukapasiteetti ja osaaminen tällä hetkellä ei nyt vain riitä tajuamaan tätä asiaa loppuun asti. Toisaalta juuri tuollaisessa tilassa olen aika flow'ssa. Ei ollut pakottavaa painetta tehdä mitään muuta, tuolle oli aikaa, tunnelma toimistolla rauhallinen, eli tilaa ajatuksille oli. Sain joitakin vastauksiakin löydettyä, tai ainakin paikannettua ehkä ne kysymykset, joista on vielä keskusteltava viisaampien kanssa.
15:15
Veljeni oli laittanut jo aamulla tekstarin että olisi tulossa käymään tänään, ja iltapäivällä kellonaika tarkentui jo puoli neljäksi. Lähdin siis jo kolmen jälkeen töistä ja suuntasin suoraan kotiin. Siellä hän jo odottelikin. Pakattiin meiltä ylimääräisiä sisustusjuttuja hänelle mukaan - muunmuassa tuo sohvan yllä ollut peili, jonka tilalle olen etsimässä sitä antiikkipeiliä. En tosin ollenkaan tiedä koska sellainen löytyy! Mutta nyt ei ainakaan tarvitse miettiä mihin vanhan peilin laittaisi sitten kun se tapahtuu.
Meidän seinät alkaa näyttää uhkaavan orvoilta, kun kamaa vaan katoaa, mutta mitään ei tule tilalle :D Mutta jotenkin ihan todella hyvä niin! Kun makuuhuoneestakin otettiin se iso taulu pois, ja nyt tämä, tuntuu että on jotenkin tilaa hengittää. Ja tuntuu siltä, että jotain tapahtuu! Veljelle se meni myös paljon isompaan tarpeeseen kuin meille, joten siitäkin tosi hyvä mieli. Myös meidän vanhat kruunujen tieltä lähteneet musta ja harmaa lamppu löysi sinne paljon sopivammiksi.
16:30
Myöhemmin iltapäivästä Mr tuli kotiin tosi hyvien uutisten kanssa, mitkä oli kyllä tosi tervetulleita. Projektia tiedossa, mutta palkitsevaakin toivottavasti lopulta...! Palkkapäivä oli eilen, ja ehdin vasta nyt tässä välissä selailla laskuja ja maksuja kuntoon. Olen aina pitänyt siitä tunteesta. Tietenkin palkasta ja rahantulosta (heh) mutta erityisesti laskujen maksamisesta. Se on niin palkitsevaa. Minä ihan itse pystyn tällaiseen, omalla työlläni. Maksamaan asumisen Helsingissä, lainanlyhennykset merenrantatonteista, vakuutukset, ja kaiken muun. Se on vain ihan mahtavaa, ja maksan noita laskuja iloisin ja todella kiitollisin mielin. Jotenkin olen oppinut ajattelemaan noita pakollisia menoja myös ihan vain numeroina. Ne menee tililtä, ja sillä selvä - jäljelle jäävät numerot on sitten sitä rahaa, jota lasken tarkemmin.
Nyt fiilistä kyllä vähän laski se, että ne jäljelle jääneet numerot on todella alhaisia, eivätkä taida edes riittää koko kuukaudeksi... Olen ostanut nyt asioita, kuten tuon takin, ja olen vielä velkaa vanhemmille antiikkituolien verhoilusta melkein tuhat euroa ja Mr:llekin edellisen matkan kuluja... Teen aina etukäteen paljon suunnitelmia rahankäytölle, ja nytkin olen suunnitellut että noin kesäkuuhun mennessä olen maksanut kaikki rästit ja säästäminen johonkin muuhun kivaan voi alkaa. Kuten matkoihin ja vaikkapa tuohon antiikkipeiliin. Silti vähän masensi, että nyt on pakko elää todella todella tiukasti seuraavat kuukaudet. Tämä bloggaaja ei siis ostele Célinen ja Givenchyn laukkuja joka kuukausi tai edes joka vuosi!
17:20
Lähdettiin siitä jonkun ajan päästä kaupungille, koska olin antanut Mr:lle synttärilahjaksi joku aika sitten shoppailureissun uusille vaatteille (ja yrittänyt budjetoida tämän myös etukäteen). Häntä ei shoppaaminen huvita sitten yhtään ja rahaa ei ainakaan haluaisi käyttää vaatteisiin lainkaan, mutta hyvännäköisistä vaatteista kuitenkin tykkää. Nyt sai maksajan ja valitsijan mukaan ja kivoja uusia juttuja, muutama vanha lahjakorttikin oli käytettävissä. Win-win -situation siis. Myös mulle ;) Oltiin sovittu tämä päivä tälle jo aiemmin, ja onneksi saatiin pidettyä siitä kiinni. Helposti tällaiset jää.
Myöhemmin iltapäivästä Mr tuli kotiin tosi hyvien uutisten kanssa, mitkä oli kyllä tosi tervetulleita. Projektia tiedossa, mutta palkitsevaakin toivottavasti lopulta...! Palkkapäivä oli eilen, ja ehdin vasta nyt tässä välissä selailla laskuja ja maksuja kuntoon. Olen aina pitänyt siitä tunteesta. Tietenkin palkasta ja rahantulosta (heh) mutta erityisesti laskujen maksamisesta. Se on niin palkitsevaa. Minä ihan itse pystyn tällaiseen, omalla työlläni. Maksamaan asumisen Helsingissä, lainanlyhennykset merenrantatonteista, vakuutukset, ja kaiken muun. Se on vain ihan mahtavaa, ja maksan noita laskuja iloisin ja todella kiitollisin mielin. Jotenkin olen oppinut ajattelemaan noita pakollisia menoja myös ihan vain numeroina. Ne menee tililtä, ja sillä selvä - jäljelle jäävät numerot on sitten sitä rahaa, jota lasken tarkemmin.
Nyt fiilistä kyllä vähän laski se, että ne jäljelle jääneet numerot on todella alhaisia, eivätkä taida edes riittää koko kuukaudeksi... Olen ostanut nyt asioita, kuten tuon takin, ja olen vielä velkaa vanhemmille antiikkituolien verhoilusta melkein tuhat euroa ja Mr:llekin edellisen matkan kuluja... Teen aina etukäteen paljon suunnitelmia rahankäytölle, ja nytkin olen suunnitellut että noin kesäkuuhun mennessä olen maksanut kaikki rästit ja säästäminen johonkin muuhun kivaan voi alkaa. Kuten matkoihin ja vaikkapa tuohon antiikkipeiliin. Silti vähän masensi, että nyt on pakko elää todella todella tiukasti seuraavat kuukaudet. Tämä bloggaaja ei siis ostele Célinen ja Givenchyn laukkuja joka kuukausi tai edes joka vuosi!
17:20
Lähdettiin siitä jonkun ajan päästä kaupungille, koska olin antanut Mr:lle synttärilahjaksi joku aika sitten shoppailureissun uusille vaatteille (ja yrittänyt budjetoida tämän myös etukäteen). Häntä ei shoppaaminen huvita sitten yhtään ja rahaa ei ainakaan haluaisi käyttää vaatteisiin lainkaan, mutta hyvännäköisistä vaatteista kuitenkin tykkää. Nyt sai maksajan ja valitsijan mukaan ja kivoja uusia juttuja, muutama vanha lahjakorttikin oli käytettävissä. Win-win -situation siis. Myös mulle ;) Oltiin sovittu tämä päivä tälle jo aiemmin, ja onneksi saatiin pidettyä siitä kiinni. Helposti tällaiset jää.
20:00
Oltiin suunniteltu käyvämme jossain hienosti kahvilla, etenkin niiden uutistenkin kunniaksi mutta taas iski vanhuus ja väsymys, raahauduttiin vain ostosreissun jälkeen nälissämme Forumin Mäkkiin juustohamppareille. Toisaalta se on niin meitä - ihan yhtä hauska hetki kuin olisi ollut sampanjalasi jossain näköalabaarissa. Hauskempaakin keskiviikkoiltana. Kaupan kautta kotiin kahdeksan maissa ja sohvalle koomailemaan kunnes nukkumaan.
Oikein hyvä päivä! Aurinko ja liikunta, veljen näkeminen sekä Mr:n kanssa vietetty aika tekivät niin hyvää, vaikka päivä töissä menikin kaikkien juoksemisten kanssa aika pirstaleiseksi. Iloa lisäsi myös lähestyvä viikonloppu. Maanantaina ratikassa jo tajusin sen, mikä onni arjessa (kaiken muun lisäksi) on: se, että kaikki kiva on vielä edessä ja odotettavissa, eikä jo takana kuten sunnuntai-iltaisin :D Vaikka arjessa ei ole mitään vikaa, se viikonlopun ja vapaa-ajan hauskuuden ja vapauden tunne, sitä vain odottaa aina. Erityisesti silloin kun on jotain erityistä edessä, kuten nyt äidin Helsinkiin tulo jo yhden kokonaisen päivän päästä :)