Huomenta ihmiset! :) Mulla on ihana vapaa viikonloppu, ja mitäpä muutakaan on suunnitelmissa kuin siivoamista ja sisustusta (jotka on muuten yllättävän lähellä toisiaan). Olen lähiaikoina ollut taas aivan sisustusinnoissani, joka on muuten huippu olotila. Muistuttaa parasta flow'ta, jonka saa urheilusta, kirjoittamisesta, kuvaamisesta tai työstä, ehkä parhaasta leffasta ikinä. Tässä erona on vain se, että se vain jatkuu. Yöunia menee miettiessä ja iltoja kuluu pinnaillessa. Viime aikoina olen ollut eniten innoissani meidän makuuhuoneesta, joka alkaa näyttää ihanalta. Ihan erilaiselta kuin ennen, riisutulta versiolta.
Myös se antiikkipeili sohvan päälle on ollut etsinnässä kuukausia, ja olen valmistautunut odottamaan ihan niin kauan kuin se vaatii. Voi mennä vielä vaikka kuinka kauan. Valaisimet on kolmas asia, mistä olen innostunut ihan uudella tavalla. Kristalli on aina suosikki, mutta myös muut valaisimet on puhuttaneet - erityisesti pelkän polttimon tyyliset valaisimet. Viime jouluna sain vanhemmiltani synttärilahjaksi upean Lee Broomin kristallimessinkivalaisimen, joka on meillä eteisessä nyt, ja joululahjaksi Design House Stockholmin Work -valaisimen joka viime viikonloppuna sinne makkariin viimein saatiin paikalleen.
Kun sitä Lee Broomia kävin ihailemassa joulun alla Zarrossa, ihastuin salamana, ihan ensisilmäyksellä myös tähän toiseen valaisimeen, jota en ole sen jälkeen saanut mielestäni. Vaikka rakastan kauniita asioita, tunnen lopulta aika vähän muotoilua ja designia. Ingo Maurerin nimikin oli itse asiassa mulle uusi, vaikka tutkailun jälkeen monihan hänen valaisimistaan on ihan tuttuja. Kuten tämä muistilapuista koottu Zettel. Ja may I add - aivan uskomattoman upeita.
![]()
En siis tiennyt tämän siivekkään nähdessäni sen olevan Ingo Maurerin suunnittelema, eikä sillä itse asiassa ollut mitään väliä - rakastuin vain. Taas uusimmassa Glorian Kodissa muistutettiin samasta mistä usein muuallakin: sisustuksessa ja oikeastaan ihan kaikessa siisteintä on joku outo juttu. Joku kummallisuus, ihan älytön juttu. Maurerin Lucellino ei ole ehkä kirjaimellisesti yhtä outo kuin vaahtokarkkien ympäröimä posliinichihuahua, mutta mulle siinä olisi ihan täydellisesti se outouselementti, meidän ihan liiankin helpossa sisustuksessa. Mutta tämä, voi Lucellino.
![]()
Nimittäin tälle on oikeasti tarve. Se sohvan yläpuolinen seinä. Siitä on nyt se vanha peili poissa, ja antiikkipeiliä odottaa. Sohvan reunassa on ehdoton tarve kohdevalaisimelle, mieluiten seinässä olevalle. Siinä on nyt sellainen, Ikean vanha, jonka varjostin on aivan kellastunut, ja jonka romanttiseen muotoon olen kyllästynyt. Aioin ensin myydä sen mutta taidankin säästää - mökille siitä voisi rungon maalaamalla vaikka mattamustaksi ja varjostimen vaihtamalla saada hienon. Voi olla, että se vanha vielä jää tähän, tai sitten käyn hakemassa siksi aikaa tämän kivan Ikeasta, jolla sillekin näen käyttöä jatkossakin vaikka Lucellino kotiin tulisikin.
Lucellino onkin toistaiseksi pelkkä haave, mutta yllättävän sitkeä sellainen. Pahinta laatua kun pahenee vaan! Nyt tän aamupalan jälkeen hyppään kohta kohti Ikeaa (tyynyjä ostin, vaihtoon meni, uusia hankin ja niitäkin vaihtoon... bending over backwards kun jotain päähäni saan!) ja siitä kaverin luo heidän myyntiin tulevaa kotiaan kuvaamaan! Mr. on mökkilaituria rakentamassa niin mulla on koko viikonloppu aikaa huseerata! En edes tiedä mistä iltapäivällä aloittaisi, kun tekisi mieli siivota kaikki kaapit, vintti, vaatekaappi, pestä ikkunat, maalata yksi seinä (juu kyllä se oli vasta viikko sitten kun sanoin etten jaksa enää koskaan maalata mitään) ja pestä kaikki listat. Keväthepuli! Heippa, ihanaa viikonloppua! :)
Myös se antiikkipeili sohvan päälle on ollut etsinnässä kuukausia, ja olen valmistautunut odottamaan ihan niin kauan kuin se vaatii. Voi mennä vielä vaikka kuinka kauan. Valaisimet on kolmas asia, mistä olen innostunut ihan uudella tavalla. Kristalli on aina suosikki, mutta myös muut valaisimet on puhuttaneet - erityisesti pelkän polttimon tyyliset valaisimet. Viime jouluna sain vanhemmiltani synttärilahjaksi upean Lee Broomin kristallimessinkivalaisimen, joka on meillä eteisessä nyt, ja joululahjaksi Design House Stockholmin Work -valaisimen joka viime viikonloppuna sinne makkariin viimein saatiin paikalleen.
Kun sitä Lee Broomia kävin ihailemassa joulun alla Zarrossa, ihastuin salamana, ihan ensisilmäyksellä myös tähän toiseen valaisimeen, jota en ole sen jälkeen saanut mielestäni. Vaikka rakastan kauniita asioita, tunnen lopulta aika vähän muotoilua ja designia. Ingo Maurerin nimikin oli itse asiassa mulle uusi, vaikka tutkailun jälkeen monihan hänen valaisimistaan on ihan tuttuja. Kuten tämä muistilapuista koottu Zettel. Ja may I add - aivan uskomattoman upeita.
En siis tiennyt tämän siivekkään nähdessäni sen olevan Ingo Maurerin suunnittelema, eikä sillä itse asiassa ollut mitään väliä - rakastuin vain. Taas uusimmassa Glorian Kodissa muistutettiin samasta mistä usein muuallakin: sisustuksessa ja oikeastaan ihan kaikessa siisteintä on joku outo juttu. Joku kummallisuus, ihan älytön juttu. Maurerin Lucellino ei ole ehkä kirjaimellisesti yhtä outo kuin vaahtokarkkien ympäröimä posliinichihuahua, mutta mulle siinä olisi ihan täydellisesti se outouselementti, meidän ihan liiankin helpossa sisustuksessa. Mutta tämä, voi Lucellino.
Nimittäin tälle on oikeasti tarve. Se sohvan yläpuolinen seinä. Siitä on nyt se vanha peili poissa, ja antiikkipeiliä odottaa. Sohvan reunassa on ehdoton tarve kohdevalaisimelle, mieluiten seinässä olevalle. Siinä on nyt sellainen, Ikean vanha, jonka varjostin on aivan kellastunut, ja jonka romanttiseen muotoon olen kyllästynyt. Aioin ensin myydä sen mutta taidankin säästää - mökille siitä voisi rungon maalaamalla vaikka mattamustaksi ja varjostimen vaihtamalla saada hienon. Voi olla, että se vanha vielä jää tähän, tai sitten käyn hakemassa siksi aikaa tämän kivan Ikeasta, jolla sillekin näen käyttöä jatkossakin vaikka Lucellino kotiin tulisikin.
Lucellino onkin toistaiseksi pelkkä haave, mutta yllättävän sitkeä sellainen. Pahinta laatua kun pahenee vaan! Nyt tän aamupalan jälkeen hyppään kohta kohti Ikeaa (tyynyjä ostin, vaihtoon meni, uusia hankin ja niitäkin vaihtoon... bending over backwards kun jotain päähäni saan!) ja siitä kaverin luo heidän myyntiin tulevaa kotiaan kuvaamaan! Mr. on mökkilaituria rakentamassa niin mulla on koko viikonloppu aikaa huseerata! En edes tiedä mistä iltapäivällä aloittaisi, kun tekisi mieli siivota kaikki kaapit, vintti, vaatekaappi, pestä ikkunat, maalata yksi seinä (juu kyllä se oli vasta viikko sitten kun sanoin etten jaksa enää koskaan maalata mitään) ja pestä kaikki listat. Keväthepuli! Heippa, ihanaa viikonloppua! :)