Kuten aina, meillä oli äidin kanssa viikonloppuna ihanaa. Nämä hetket on elintärkeitä, meille molemmille. Tuntuu, että koko kaupunki näyttää eri väriseltä, eikä taivas ole rajana millekään. Kaloreita ei lasketa, kaikkea kaunista katsotaan ja tärkeistä puhutaan. Nukutaan ja ollaan lähekkäin. Ulkoistakin luksusta, mutta se ei ole mitään siihen iloon ja hymyyn mitä se sydämeen tuo. Ja meillä on niin hauskaakin!
![]()
![]()
Erityisen iloista oli Marimekon mustavalkoinen housupuku, kuusi (!) ravintola- ja kahvilaelämystä, hitaat aamut yöpaidoissa, mutakakku keskiyöllä, huono leffa, Tukholman matkan varaus heinäkuulle, Toscanan matkan lähestymisestä ilostuminen joka viides minuutti, aamu Strindbergillä, hyvät uutiset, halaukset.
