Huomenta blogityypit! :) On ollut vähän hiljaista täällä blogissa viime aikoina, mikä tarkoittaa vaan sitä että sen ulkopuolella on ollut sitäkin kovempi oravanpyörä. Olen siellä ihan jumissa! Töissä on heräillyt maailma kesän jäljiltä kunnolla, lauantaisen (!!) matkan valmistelut on vieneet aikaa ja tonttiproggiskin aiheuttanut joka päivälle jotakin. Vielä perjantaina töiden jälkeen meillä on ensimmäinen iso kokous arkkitehdin kanssa ja lento Roomaan lähtee lauantaiaamuna aikaisin. Taitaa käydä niin, että mökkiblogin avaaminenkin siirtyy loman jälkeiseen aikaan mutta katsotaan nyt pihiseekö mussa henki sen verran näinä muutamina iltoina ennen sitä, että ehtisikin.
Koska tämä aamu ei näytä valkenevan lainkaan vaan syksy tulee oikeasti, viime viikon huikean aurinkoisten päivien kunniaksi sen yksi työasu. Täytyy myöntää, että välillä vähän ketutti katsella maisemia toimiston ruutujen takaa. Onneksi päivää ja iltaa on vielä elokuussa jäljellä työpäivän jälkeenkin. En juuri koskaan ole töissä farkuissa, ainakaan yhtään revityissä ja kulutetuissa, mutta nyt oli sopiva päivä sellaiseenkin. Töihin itse asiassa vaihdoin nudet korot, jotka oli asun kanssa ehkä vielä paremmat. Viihdyin asussa hyvin vaikka jakut mulle usein vieraita onkin - ne ei vaan jotenkin istu ja olo on tantta. Siksi en niihin muutamiin ole kovin paljon viitsinyt panostaa kun harvassa käytössä ovat.
Tämän leikkauksesta kuitekin pidän ja taitaa arasta väristään huolimatta olla käytetyin jakkuni, vaikka on tainnut vain harvoin näkyä. Tuollaiset farkut muuten täysimittaisina on etsintälistalla syksyksi - täydellisen siniset, normaalipituiset ja kunnolla istuvat. Tykkään näiden väristä hirveästi, mutta ne on ihan liian isot vyötäröltä ja reisistä on kinnanneet. Tosin nyt eivät kinnaile mutta vyötärö sitäkin isompi, väärä malli siis vaan. Silti ne on varmaan mun käytetyimmät farkkunikin kun väri on niin tosi hyvä - ja siksi että ne on melkein ainoatkin farkkuni... En ole ollut farkkutyttöjä jotenkin ikinä. Syksyksi sellaiset houkuttaa kuitenkin aina.
Olen muuten niin innoissani syksyn tulosta! Tosissani. Tämä on vuodenaikojen vaihtumisista kaikkein paras, ollut mulle aina. Uskallanko myöntää sen täälläkin - olen kyllästynyt kesään. Sosekeitot, kynttilät ja villahuivit on todellakin mun juttu. Kesä on kyllä ihana, kaikin puolin, oikeasti, mutta silloin ihmiset jotenkin leijailee ja haahuilee. Se on johonkin asti kivaa, mutta kolmen kuukauden päästä sitä kaipaa jo arkea. Tiedän, että kyllästyn itse siihen yhtä nopeasti kuin kaikki muutkin - viimeistään marraskuussa. Mutta silti. Tämä tunne on vähän kuin etelänlomalta kotiin palatessa. Että voi vitsi kun oli ihanaa, valokuvia muistoina ja kaikkea hauskaa tapahtuneena. Mutta on se vielä parempi palata kotiin.
Mutta kaikkein parasta on aloittaa syksy Italiasta - enää muutama päivä töitä ja suunta sinne! <3
Zara jeans
Cos top
Dune ballerines
Mulberry bag