Kävelen nykyään maanantaisin ja keskiviikkoisin normaalisti töihin menon lisäksi töistä Töölöön sinne ranskantunnille ja sieltä illalla kotiin. Kilometrejä kertyy päivälle noin kahdeksan. Työpäivä siinä välissä voi tietenkin olla ihan mitä vain. Sama juttu oli silloin keväällä kun kävelin lenkin kautta viitisen kilometriä aamuisin töihin: sopiva laukku puuttui! Käytin Fjällrävenin reppuani silloin tällöin kun tiesin, että mitään tärkeitä kokouksia ei ole, mutta muutoin oli pakko käyttää olkalaukkua, minkä kanssa ei ole kiva kävellä kilometrejä.
Silloin en raaskinut ostaa vielä reppua, koska en nyt ylipäätään ollut kauhean innoissani mistään repusta. Himoitsin ihan muita laukkuja, enkä viitsinyt nyt laittaa nyt johonkin reppuun yhtään rahaa, vaikka se ihan kaikkein tarpeellisin olisikin ollut jo silloin. Ei tällä asialla välillä olekaan logiikan kanssa mitään tekemistä, olen huomannut...! Nyt katselin reppuja jonkin verran jo ennen matkaa, ja olin jo päättänyt ostaa Furlalta yhden perinteisen mutta tosi kivan repun (tämän) Italiasta. Olin menossa jo ihan vain hakemaan sitä Firenzen liikkeestä, mutta se olikin loppu. Äh.
Mentiin Firenzestä lähtiessä vielä toisen kerran sinne Barberinon outletiin muiden kanssa, ja siellä Furlalla sitten kuitenkin kysyin vielä myyjältä onko heillä mitään mustia reppuja. Mr. oli jo edellisenä päivänä osoittanut ylähyllylle ja sanonut, että hänen mielestään tuo on reppu... Minä siihen että no ei ole ja marssin ulos. Nyt myyjä toi sen saman laukun sieltä, ja se oli reppu - mutta myös tavallinen laukku! Aivan loistava juttu siis, koska hain nimenomaan siistiä reppua, jonka kanssa kehtaa myös päivällä mennä minne vain. Olkahihnoja kun vain vetää keskeltä, muuttuvat ne yhdeksi pitkäksi hihnaksi, jolloin laukusta tulee crossbody.
Yksi paha juttu siinä kuitenkin on: nimittäin se, että se hiukan valuu olkapäiltä reppuna, kun hihnat on niin leveällä. Kuitenkin kun sen kiristää aika ylös, pysyy ihan hyvin. Ja painoa siinä on aina vähintään ranskankirjojen verran, sekin pitää paikallaan. Tykkään myös siitä, että se ei reppunakaan näytä aivan tavalliselta repulta. Ja mikä nyt aivan parasta: se maksoi kolmasosan siitä, mitä olisi maksanut se, jota menin hakemaan.
Nykyisin reissaan repussani kouluun siis kahdesti viikossa, ja edelleenkin se on musta niin hauskaa. En ainakaan vielä ole kyllästynyt ranskan tunteihin yhtään, päinvastoin ne nollaa työpäiviä niin hyvin. Yksikin päivä teki mieli nauraa ääneen, kun raskaan työpäivän jälkeen alettiin katsella tunnilla Youtubesta ranskankielistä lastenvideota, jossa laskettiin ääneen yksi plus kaksi kalaa on kolme kalaa... :D
Ja oikeasti puolet siitä kivasta on juuri tämä kävely. Reitti on kaunis, ihan erilainen kuin mitä muuten normipäivänä kävelisin, ja saa happea. Tykkään muutenkin ihan hirveästi kävellä ihan minne tahansa. Kerran menin tunnille ratikalla, ja se oli kamalaa! Ihan tunkkainen olo, eikä tunnilla ajatus kulkenut yhtään. Olen myös armahtanut itseni ajattelemasta noiden päivien osalta muuta liikuntaa lainkaan, tämä riittää.
Ps. Tämä eilisen asu kokonaan kuvissa huomenna!
