Look what we found...!
Ei vielä oikealla paikallaan ruokapöydän päällä, mutta meillä kotona ja olemassa kuitenkin. En lopulta ehtinyt tehdä edes suunnittelemaani isompaa kruunupostausta, kun se sitten yhtäkkiä hyppäsikin syliin eilen Katajanokalla antiikkimessuilla. Käytiin siellä äidin ja isän kanssa, lähinnä toiveena haaveilla ja etsiä kruunuja, vaikka arvelin niiden olevan messuilla triplahintaisia. Yleensä ovat. En todellakaan uskonut sieltä meille kristallikruunua löytyvän.
Messut oli yllättävän suppeat, mutta ihan tosi kivat. Näytteilleasettajat oli laadukkaita ja tavara todella mielenkiintoista. Olisin löytänyt vaikka mitä muutakin mutta nyt oli fokus kirkas. Kruunuja oli messuilla vain muutamia, me ostettiin messujen kruunuista varmaan 40% ostamalla kaksi! Äiti ja isä osti toisen, minä tämän, saman mukavan turkulaisen antiikkiliikkeen valikoimasta.
Olinkin valikoimasta tosi yllättynyt - nimittäin kyllä näitä kruunuja on nyt ollut monessakin paikassa kun etsin, mutta ei yhtäkään täydellistä. Täydelliset on aina hinnaltaan olleet tavoittamattomissa. Messuilla oli kaksikin, joita harkitsin tosi pitkään. Samanhintaisetkin lähdöltään, toinen mahtipontinen venäläinen pussikruunu, jossa oli meneillään vaikka mitä erilaista kristallia ja kerrosta. Mikä parasta, oikeasti vanhoja. Mulle olisi riittänyt uudempikin, vaikkapa 1950-lukulainen, kunhan ei ihan uustuotantoa. Ne olisi olleet aina edullisempia. Nämä 1800-luvun mallit kuitenkin viehätti aina nähdessäni kaikkein eniten, mutta ne liikkui noin 3000-4000 eurossa, mihin ei todellakaan olisi ollut varaa. Tämä kruunu oli ensimmäinen esine, jonka messuhalliin astuessani näin, ja ihastuin samantien. Kun kuulin iän ennen hintaa, ehdin jo masentua. Se on tosiaan 1800-lukulainen, myöhemmin sähköistetty, muutamat prismat jopa 1700 -luvulta.
Lähtöhinta oli kuitenkin enemmän kuin kohtuullinen, tingattiin vielä monta kertaa, ja lopulta lähdettiin kruunujen kanssa kotiin. Iiks! Yöllä vessaan kompuroidessani oikein pelästyin että miten meillä tuommoinen katossa voi olla! Nyt se pitää laittaa paikalleen ja säätää korkeutta. Sellainen paha juttu tässä nyt vaan on, että kaikki muu näyttää nyt aivan huonolta sen rinnalla. Seinät on maalattava ihan heti, ruokapöydän tuolien on lähdettävä samantien, ja sohvan päällä oleva peili pois äkkiä!
Toinenkin ihana uusi juttu kotona on, vaikka se ei uudelta näytäkään: saatiin mun työpaikalta häälahjaksi tuo Villa Stockmannin tekoturkishuopa edellisen sulkasatoisen Hemtexin version tilalle. Unelmanpehmeä ja ihana <3