Päästiin siis tiistaina vihdoinkin Skifferiin, missä olen halunnut jo pitkään käydä. Oltiin pari vuotta (!) sitten Erottajan Skifferillä, josta vasta kuultiin että koko toista, saaressa olevaa Skifferiä onkaan. Seinälle oli maalattu kartta, ja siihen Liuskaluoto, joka näytti olevan vaikka kuinka kaukana merellä. Luultiin varmaan vuoden, että saari-Skifferille pitää mennä vähintään autolautalla, kunnes kerran kävelyllä Kaivarissa bongasin siinä uintimatkan päässä olevassa saaressa purjeveneiden luona lipun. Ei voi olla totta että se on noin lähellä!
Yhteysaluksella sinnekin mennään, mutta ei sentään kovin järeällä. Suolainen on sadan metrin hinta ja jokseenkin paikan kuuluisat liuska-pizzatkin, mutta kerrankos. Pizzat oli hyviä - oma lohipizzani olisi kananmunan sijaan kaivannut todella kipeästi jotain kirpeää ja raikasta kuten sitruunaa ja smetanaa, mutta muuten maut oli kohdallaan. Jauheliha - chili - korianteri - avocado -pizzalla meen kyllä seuraavaksi.
Aika täyttä oli, mutta odottamalla paikkoja vapautuu ja ideanakin taitaa olla istua tuntemattomien kanssa samassa pöydässä. Meillä ainakin oli kivaa. Hengailtiin Liuskaluodolla ja -saarella jonkun aikaa, jännä katsella samoja maisemia niin läheltä mutta niin eri vinkkelistä. Paluumatkalla nostettiin kuumailmapalloa ilmaan, mikä sekin näkynä oli ihan eka kerta. Vielä käveltiin Stockan kulmille Vanhalle Magnum-baariin, joka sekin tosiaan on jäänyt väliin aikaisempina kesinä (vai kesänä? Kauanko se on Helsingissä ollut?) Mun nallekarkki-oreo -jätski ei ehkä ollut kaikkein kuvauksellisin, mutta sitäkin ... makeampi ainakin!
Kiva kesäilta, kiva kesä-Helsinki <3
