Moikka! Ei vitsit, fiilis on jotenkin ihan sekava taas. Palattiin eilen mökkireissulta, jonne saatiin ihanat ystävät yhdeksi yöksi ja aurinkoiseksi päiväksi, mutta joka tyssäsi sunnuntaina vähän liian äkkiä... Käytiin saarella joka päivä, mutta ei vaan saatu aikaiseksi päätöstä omasta tontista. Jo veneessä paluumatkalla rantaan mietin vettä katsellessani, ilman meikkiä ja tukka pystyssä, että ei vitsit mä en pysty tähän arkeen taas. Samaa mietin tänä aamuna matkalla töihin, että eikä.. Ei vettä eikä metsää näkyvissäkään, miten ankeeta. Onneksi töissä helpotti, työkaverit on kivoja ja työ on kivaa ja pt-treenit oli hyvät, ja tein hyvää ruokaa. Kyllä se tästä.
Tunnit loppuu mökkiproggiksen kanssa vuorokaudessa jo nyt kesken, joten mietityttää mitä tapahtuukaan kun tämä tästä etenee tosissaan. Ollaan nyt pyydetty ja saatu arkkitehtitarjouksia, ja ollaan sovittu rakennustarkastajan kanssa käynti tonteilla ensi viikon perjantaina. Silloin selviää lopullisesti mihin kohtiin toiselle tontille saa rakentaa, siinä kun on osittain sellaista luonnonsuojelualuetta, jolle ei saa päärakennusta rakentaa. Hyvä paikka löytyy joka tapauksessa, siitä ei stressiä onneksi.
Mun oli tarkoitus treenata mökillä, kuvata blogijuttuja, ja tehdä hyvää ruokaa - kunnes koko matkan Länsiväylältä Korppooseen saakka pudottelin ääneen jonkin asian, jonka olin unohtanut. Kaikki meikit. Joogamaton. Urheiluliivit. Sauvasekoittimen. Uuden kuvattavan huulipunan. Hiuksia varten ostamani uudet lisäravinteet. Tyynyn. Mun nukkumistyynyn! En enää koskaan lähde ainakaan mökille ilman sitä, harvoin hotelliinkaan. Onneksi perillä ei haitannut enää mikään. En sitten treenannut, blogannut enkä varsinkaan meikannut. Eikä haitannut itse asiassa yhtään. Ja nukuin ilman tyynyäkin.
Lilli haastoi mut kivaan kysymyshaasteeseen, johon kuitenkin yksi päivä kirjoittelin vastauksia. Muutama mökkikuvakin mukaan! Ja tuo pavlovan ohje on täältä - tosin ilman tuota keltuaisvaahtoa, vain rahka-kermavaahdolla. (Ja tonttikävelyn mustikkasadolla!) Olen muutenkin inspiroitunut viime aikoina Kalastajan Vaimon blogista, mitä yhteen aikaan luin ihan hirveän paljon. Vaiheittain nämäkin menee, viime aikoina olen tosiaan löytänyt hänet taas uudelleen. Ihana tyyppi <3 No, niihin muutamiin kysymyksiin ja vastauksiin! :)
![]()
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta
Olen aivan historiallisen huono kaikessa matemaattisessa ja loogisessa. Ihan oikeasti niin huono, että välillä olen aivan varma, että olen vähän tyhmä. Nyt tulee noloja juttuja, älkää tikahtuko. Nimittäin kerran me lotottiin. Mr. lottoaa koko ajan, mutta minä en ikinä. Sain täyttää oman lapun. Ruksin joka kohtaan samat seitsemän numeroa. Että olisi isompi mahdollisuus voittaa. Tajusin vasta seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan sama kuin arpa.
Tein myös kerran juhliin sellaista kolmioviiriä ja olin leikkaamassa niitä kolmioita kartongista, kunnes tajusin etten käsitä yhtään että miten teen kolmioista saman kokoisia?! Olin jo pillahtamassa itkuun ja tekemässä ainoaa asiaa, jonka keksin eli leikkaamassa summamutikassa yhtä kolmiota, jota sitten siirtelisin kartongilla ja piirtäisin sen ääriviivoja uusien kolmioiden saamiseksi. Onneksi Mr. tuli kotiin ja pelasti.
Olen aina ollut niitä matikanopiskelijoita, joiden mielestä touhu on turhaa, koska taskulaskin. Ehkä siksi kertotaulut on jo pitkään olleet poissa mun päästäni, ja alkeellisimmatkin prosenttilaskut joudun aina googlaamaan. Yhdellä asialla rehentelen kyllä maailman tappiin - olen tiennyt tämän matikkaurpouteni aina, ja siksi otin itselleni tavoitteen tehdä kaikkeni - siis ihan kaikkeni matikan ylppäreissä. Veljeni matikkanero auttoi, ja minä väänsin itselleni ihan jokaisen asian rautalangasta, niin kauan että tajusin kaiken.
Jännitti ihan hirveästi, mutta kirjoitin lyhyestä matikasta laudaturin, mikä on kyllä elämäni kovin saavutus heti yliopiston pääsykokeiden jälkeen! No, tokihan se kostautui ihan ala-arvoisella arvosanalla leipälajistani äidinkielestä ja englannista, kun keskityin vain yhteen asiaan. Mutta oli se silti sen arvoista!
2. Onko sillä väliä, mitä muut ajattelevat blogistasi? Miksi?
Tottakai on! Vaikka teenkin tätä omaksi huvikseni, ei tässä olisi mitään mieltä ilman lukijoita, ja heidän mielipidettään. Se on koko bloggaamisen se juttu. Inspiroitua ja jos vaikka inspiroidakin, vielä mahtavampaa. Yhtä tärkeiksi jutuiksi, jotka ei liity muiden mielipiteisiin, on tulleet blogin kautta saadut kaverit ja sen oman luovuuden vapaus täällä blogissa.
![]()
![]()
![]()
3. Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?
Hmm? Sen osaisi joku minut reaalielämässä tunteva kertoa paremmin, kommenttiboksiin viestiä vaan! :D Itse haluaisin ajatella, ettei kovinkaan paljon. Tokikaan en kerro täällä elämästäni kaikkea, mutta se mitä täällä on, on uskoakseni ihan totta, ja se mikä ja kuka minä olen, miten asioista kerron, näkyy täällä toivottavasti aika totuudenmukaisesti.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Tämä on yllättävän paha. Aina kun tätä kysytään, en oikein osaa vastata. En ole mikään hauskuuttaja itse, ja liian harvoin oikeasti nauran nauran. Tilannekomiikka mua kuitenkin naurattaa, osuvat läpät ja heitot, sellainen epäsuora ja eleetön hauskuus. Miten sen oikein selittäisin. Esimerkiksi yksi tuttu on sellainen hillitty ja ystävällinen. Kuitenkin kun hän naama ihan peruslukemilla tekeekin jotain raisua, minkä olettaisi ihan epätyypilliseksi hänen luonteelleen, se on ihan hillittömän hauskaa. Hyvä stand up -komiikka naurattaa myös. Jotkut ihmiset muutenkin vaan ovat hauskoja. Selittämättömän hauskoja.
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Uusia ovia avattavaksi, vapautta, vapaa-aikaa, jotain mikä tuntuu hyvältä, tärkeää asiaa elämässä, suurien suunnittelemista, mielikuvitusta. Luovuus on itse asiassa tosi monipuolinen asia, kun sitä ajattelee tarkemmin. Ja tosi vaikea asia. Helpointa on linkittää luovuus taiteelliseen luovuuteen, mihin itsekin sen helpoiten liitän. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin, se voi olla asenne ja tapa tehdä asioita. Muuttaa suunnitelmia, joustaa.
Se perinteinen luovuus on jotain, mitä toteutan paljon täällä blogissa nykyään. Teininä piirsin ja kirjoitin. Piirsin satoja hevosia, pidin niistä sukupuukansioita, joita koristelin äärimmäisen huolellisesti, kirjoitin päiväkirjoja ja vielä enemmän tarinoita. Vietin kaikki iltani kynän ja paperin kanssa. Opiskeluaikoina lukeminen vei sitä aikaa, ja myöhemmin kun Mr. osti lahjaksi järjestelmäkameran, sain kokonaan uuden harrastuksen. Kuvaamistekniikan kanssa olen kehittynyt harmittavan vähän, mutta se onkin se mulle tylsä osuus (kts. kysymys numero 1 - tekniikka menee matikan rinnalle). Kivointa on se asettelu ja kuvakulmien etsiminen, kuvien muokkaus ja asettelu blogiin.
![]()
![]()
![]()
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Voi niin montaa. Ainakin isääni, äitiäni, veljeäni ja Mr:ä. Isääni aivan hillittömästä luovuudestaan ja draamantajustaan, tunteellisuudestaan ja aitoudestaan olla sitä mitä hän on. Etenkin siitä miten hän elämästä nauttii, ihan jokaisesta pienestäkin hyvästä asiasta. Siitä koitan jatkuvasti oppia. Äitiäni taas vähintään empatiasta, loputtomasta lämmöstä ja yrittäjän sitkeydestä. Iloisuudesta, ilosta ja valosta. Veljeäni rohkeasta ja sitkeästä omien unelmiensa tavoittelusta, sekä äärettömän positiivisesta elämänasenteestaan. Mr:ä loputtomasta lempeydestään, siitä ettei hän koskaan, ikinä halua kenellekään tai puhu kenestäkään mitään pahaa, työmotivaatiostaan, valtavasta pinnastaan ja yksinkertaisesti hyvyydestään. Heitä kaikkia siitä, että heillä on sydän paikallaan.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Se, että juoruilen aivan liikaa. Se miten vähän tiedän asioista ja miten vähän jaksan ottaa selvää. Maailmantuskaisuus koko ajan. Se, miten stressaan usein ja kaikkea.
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tähänkin on kauhean vaikea vastata itse. En kursaile vaan en oikeasti ihan aina tiedä. Mr. ei ollut kovin luotettava lähde kun häneltä kysyin, ja vastaus kestikin ihmeen pitkään... (Hmm?!) Sydämellisyys, huomaavaisuus ja periksiantamattomuus -vastaukset häneltä sain.
9. Mikä sinusta tulee "isona"?
Taas on pakko lainata Sinkkuelämää, mutta you know, I think this might be it. Jos tällä siis tarkoitetaan työjuttuja. En ole, enkä usko kovin monen muunkaan ainakaan tällä alalla elävien olevan loppuelämänsä työssä missään uransa vaiheessa. Kuitenkin olen valmistunut ja oman alani mielekkäässä työpaikassa, joten taidan olla siinä mielessä iso jo. Haluan edetä tällä urallani erilaisiin tehtäviin ja kokea erilaisia asioita, mutta muutoin en kaipaa ainakaan tällä hetkellä muuta. Voi hyvin olla, että joskus kaipaankin.
Olen aika levoton tyyppi, mutta myös pelkuri. Useinkin poukkoilen ainakin ajatuksissani vaikka missä, mutta toteuttamiseen on kauhean pitkä matka. Eikä tosiaan nyt ole mielessäkään mitään muuta mitä haluaisin.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
Uskon! Koska ei missään olisi mitään järkeä muuten. Koska jokainen loppu on jollakin tavalla onnellinen. Tai ehkä ei loppu ensinkään.
![]()
Tunnit loppuu mökkiproggiksen kanssa vuorokaudessa jo nyt kesken, joten mietityttää mitä tapahtuukaan kun tämä tästä etenee tosissaan. Ollaan nyt pyydetty ja saatu arkkitehtitarjouksia, ja ollaan sovittu rakennustarkastajan kanssa käynti tonteilla ensi viikon perjantaina. Silloin selviää lopullisesti mihin kohtiin toiselle tontille saa rakentaa, siinä kun on osittain sellaista luonnonsuojelualuetta, jolle ei saa päärakennusta rakentaa. Hyvä paikka löytyy joka tapauksessa, siitä ei stressiä onneksi.
Mun oli tarkoitus treenata mökillä, kuvata blogijuttuja, ja tehdä hyvää ruokaa - kunnes koko matkan Länsiväylältä Korppooseen saakka pudottelin ääneen jonkin asian, jonka olin unohtanut. Kaikki meikit. Joogamaton. Urheiluliivit. Sauvasekoittimen. Uuden kuvattavan huulipunan. Hiuksia varten ostamani uudet lisäravinteet. Tyynyn. Mun nukkumistyynyn! En enää koskaan lähde ainakaan mökille ilman sitä, harvoin hotelliinkaan. Onneksi perillä ei haitannut enää mikään. En sitten treenannut, blogannut enkä varsinkaan meikannut. Eikä haitannut itse asiassa yhtään. Ja nukuin ilman tyynyäkin.
Lilli haastoi mut kivaan kysymyshaasteeseen, johon kuitenkin yksi päivä kirjoittelin vastauksia. Muutama mökkikuvakin mukaan! Ja tuo pavlovan ohje on täältä - tosin ilman tuota keltuaisvaahtoa, vain rahka-kermavaahdolla. (Ja tonttikävelyn mustikkasadolla!) Olen muutenkin inspiroitunut viime aikoina Kalastajan Vaimon blogista, mitä yhteen aikaan luin ihan hirveän paljon. Vaiheittain nämäkin menee, viime aikoina olen tosiaan löytänyt hänet taas uudelleen. Ihana tyyppi <3 No, niihin muutamiin kysymyksiin ja vastauksiin! :)
1. Kerro jotain, mitä emme tiedä sinusta
Olen aivan historiallisen huono kaikessa matemaattisessa ja loogisessa. Ihan oikeasti niin huono, että välillä olen aivan varma, että olen vähän tyhmä. Nyt tulee noloja juttuja, älkää tikahtuko. Nimittäin kerran me lotottiin. Mr. lottoaa koko ajan, mutta minä en ikinä. Sain täyttää oman lapun. Ruksin joka kohtaan samat seitsemän numeroa. Että olisi isompi mahdollisuus voittaa. Tajusin vasta seuraavana päivänä, ettei se ollutkaan sama kuin arpa.
Tein myös kerran juhliin sellaista kolmioviiriä ja olin leikkaamassa niitä kolmioita kartongista, kunnes tajusin etten käsitä yhtään että miten teen kolmioista saman kokoisia?! Olin jo pillahtamassa itkuun ja tekemässä ainoaa asiaa, jonka keksin eli leikkaamassa summamutikassa yhtä kolmiota, jota sitten siirtelisin kartongilla ja piirtäisin sen ääriviivoja uusien kolmioiden saamiseksi. Onneksi Mr. tuli kotiin ja pelasti.
Olen aina ollut niitä matikanopiskelijoita, joiden mielestä touhu on turhaa, koska taskulaskin. Ehkä siksi kertotaulut on jo pitkään olleet poissa mun päästäni, ja alkeellisimmatkin prosenttilaskut joudun aina googlaamaan. Yhdellä asialla rehentelen kyllä maailman tappiin - olen tiennyt tämän matikkaurpouteni aina, ja siksi otin itselleni tavoitteen tehdä kaikkeni - siis ihan kaikkeni matikan ylppäreissä. Veljeni matikkanero auttoi, ja minä väänsin itselleni ihan jokaisen asian rautalangasta, niin kauan että tajusin kaiken.
Jännitti ihan hirveästi, mutta kirjoitin lyhyestä matikasta laudaturin, mikä on kyllä elämäni kovin saavutus heti yliopiston pääsykokeiden jälkeen! No, tokihan se kostautui ihan ala-arvoisella arvosanalla leipälajistani äidinkielestä ja englannista, kun keskityin vain yhteen asiaan. Mutta oli se silti sen arvoista!
2. Onko sillä väliä, mitä muut ajattelevat blogistasi? Miksi?
Tottakai on! Vaikka teenkin tätä omaksi huvikseni, ei tässä olisi mitään mieltä ilman lukijoita, ja heidän mielipidettään. Se on koko bloggaamisen se juttu. Inspiroitua ja jos vaikka inspiroidakin, vielä mahtavampaa. Yhtä tärkeiksi jutuiksi, jotka ei liity muiden mielipiteisiin, on tulleet blogin kautta saadut kaverit ja sen oman luovuuden vapaus täällä blogissa.
3. Miten bloggariminä eroaa "reaaliminästäsi"?
Hmm? Sen osaisi joku minut reaalielämässä tunteva kertoa paremmin, kommenttiboksiin viestiä vaan! :D Itse haluaisin ajatella, ettei kovinkaan paljon. Tokikaan en kerro täällä elämästäni kaikkea, mutta se mitä täällä on, on uskoakseni ihan totta, ja se mikä ja kuka minä olen, miten asioista kerron, näkyy täällä toivottavasti aika totuudenmukaisesti.
4. Mikä saa sinut nauramaan?
Tämä on yllättävän paha. Aina kun tätä kysytään, en oikein osaa vastata. En ole mikään hauskuuttaja itse, ja liian harvoin oikeasti nauran nauran. Tilannekomiikka mua kuitenkin naurattaa, osuvat läpät ja heitot, sellainen epäsuora ja eleetön hauskuus. Miten sen oikein selittäisin. Esimerkiksi yksi tuttu on sellainen hillitty ja ystävällinen. Kuitenkin kun hän naama ihan peruslukemilla tekeekin jotain raisua, minkä olettaisi ihan epätyypilliseksi hänen luonteelleen, se on ihan hillittömän hauskaa. Hyvä stand up -komiikka naurattaa myös. Jotkut ihmiset muutenkin vaan ovat hauskoja. Selittämättömän hauskoja.
5. Mitä luovuus merkitsee sinulle?
Uusia ovia avattavaksi, vapautta, vapaa-aikaa, jotain mikä tuntuu hyvältä, tärkeää asiaa elämässä, suurien suunnittelemista, mielikuvitusta. Luovuus on itse asiassa tosi monipuolinen asia, kun sitä ajattelee tarkemmin. Ja tosi vaikea asia. Helpointa on linkittää luovuus taiteelliseen luovuuteen, mihin itsekin sen helpoiten liitän. Se voi kuitenkin olla paljon muutakin, se voi olla asenne ja tapa tehdä asioita. Muuttaa suunnitelmia, joustaa.
Se perinteinen luovuus on jotain, mitä toteutan paljon täällä blogissa nykyään. Teininä piirsin ja kirjoitin. Piirsin satoja hevosia, pidin niistä sukupuukansioita, joita koristelin äärimmäisen huolellisesti, kirjoitin päiväkirjoja ja vielä enemmän tarinoita. Vietin kaikki iltani kynän ja paperin kanssa. Opiskeluaikoina lukeminen vei sitä aikaa, ja myöhemmin kun Mr. osti lahjaksi järjestelmäkameran, sain kokonaan uuden harrastuksen. Kuvaamistekniikan kanssa olen kehittynyt harmittavan vähän, mutta se onkin se mulle tylsä osuus (kts. kysymys numero 1 - tekniikka menee matikan rinnalle). Kivointa on se asettelu ja kuvakulmien etsiminen, kuvien muokkaus ja asettelu blogiin.
6. Ketä läheistäsi ihailet?
Voi niin montaa. Ainakin isääni, äitiäni, veljeäni ja Mr:ä. Isääni aivan hillittömästä luovuudestaan ja draamantajustaan, tunteellisuudestaan ja aitoudestaan olla sitä mitä hän on. Etenkin siitä miten hän elämästä nauttii, ihan jokaisesta pienestäkin hyvästä asiasta. Siitä koitan jatkuvasti oppia. Äitiäni taas vähintään empatiasta, loputtomasta lämmöstä ja yrittäjän sitkeydestä. Iloisuudesta, ilosta ja valosta. Veljeäni rohkeasta ja sitkeästä omien unelmiensa tavoittelusta, sekä äärettömän positiivisesta elämänasenteestaan. Mr:ä loputtomasta lempeydestään, siitä ettei hän koskaan, ikinä halua kenellekään tai puhu kenestäkään mitään pahaa, työmotivaatiostaan, valtavasta pinnastaan ja yksinkertaisesti hyvyydestään. Heitä kaikkia siitä, että heillä on sydän paikallaan.
7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?
Se, että juoruilen aivan liikaa. Se miten vähän tiedän asioista ja miten vähän jaksan ottaa selvää. Maailmantuskaisuus koko ajan. Se, miten stressaan usein ja kaikkea.
8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?
Tähänkin on kauhean vaikea vastata itse. En kursaile vaan en oikeasti ihan aina tiedä. Mr. ei ollut kovin luotettava lähde kun häneltä kysyin, ja vastaus kestikin ihmeen pitkään... (Hmm?!) Sydämellisyys, huomaavaisuus ja periksiantamattomuus -vastaukset häneltä sain.
9. Mikä sinusta tulee "isona"?
Taas on pakko lainata Sinkkuelämää, mutta you know, I think this might be it. Jos tällä siis tarkoitetaan työjuttuja. En ole, enkä usko kovin monen muunkaan ainakaan tällä alalla elävien olevan loppuelämänsä työssä missään uransa vaiheessa. Kuitenkin olen valmistunut ja oman alani mielekkäässä työpaikassa, joten taidan olla siinä mielessä iso jo. Haluan edetä tällä urallani erilaisiin tehtäviin ja kokea erilaisia asioita, mutta muutoin en kaipaa ainakaan tällä hetkellä muuta. Voi hyvin olla, että joskus kaipaankin.
Olen aika levoton tyyppi, mutta myös pelkuri. Useinkin poukkoilen ainakin ajatuksissani vaikka missä, mutta toteuttamiseen on kauhean pitkä matka. Eikä tosiaan nyt ole mielessäkään mitään muuta mitä haluaisin.
10. Uskotko onnellisiin loppuihin? Perustele.
Uskon! Koska ei missään olisi mitään järkeä muuten. Koska jokainen loppu on jollakin tavalla onnellinen. Tai ehkä ei loppu ensinkään.
