Sain eilen miljoonien säätöpuhelujen, jännätyn yön ja jäässä jonotetun aamun jälkeen meille taas lennot Roomaan! Palataan meidän häämaisemiin elokuun lopussa mun vanhempien ja veljen kanssa, toivottavasti myös tätien ja serkkujen tällä kertaa! Jännään noita lippujen ostoja Hullareilta aina jotenkin hirveästi, ja tällä kertaa usean tulijan aikataulujen kanssa oli extratärinät päällä että saanko kaikille oikeaan aikaan oikeat liput, jokainen kun on melkein tulossa taas eri aikaan.
En saanut lopulta kaikille mutta toivottavasti myöhemmin. Me nyt kuitenkin mennään, enkä malta millään odottaa! Aah niin ihanaa palata noihin maisemiin, tällä kertaa ihan iisisti, pelkkää rentoilua. Viime vuonna häissä oli ihan oma ainutlaatuinen tunnelmansa, jota en vaihtaisi mihinkään. Mutta jotenkin ihana nyt kaikille kun ei ole mitään jännättävää, matka ja kylä on kaikki tuttuja eikä tarvitse mitään muuta tehdä kuin nauttia kaikesta. Me Mr:n kanssa lähdetään elokuun viimeinen päivä, ja vietetään tuolla tällä kertaa puolitoista viikkoa. Keskelle lomaa osuu tarkoituksella meidän ensimmäinen hääpäivä, jonka suunnitelmat on vielä vähän auki. Ehkä lähdetään jonnekin lähikaupunkiin yöksi kaksin, Firenze on toki ihana mutta täytyy tutkia läheltä muitakin.
Juteltiin just, että me tykätään melkein aina mennä uuteen paikkaan, eikä palata samaan takaisin, mutta tässä on nyt joku eri juttu. Vähän niinkuin mökki: sinnekin menee samaan paikkaan aina uudelleen. Kun tuolla on se talo, on sellainen fiilis kuin vähän asuisi siellä, ei ole semmoinen hotellilomaolo. Ja on tuolla paikalla meille tottakai loppuelämämme ihan erityinen merkitys.
