Kuinka klisee voikaan olla se, että sisustaminen on loputon kierre? Mutta, se on. Makuuhuoneessa vaihtoon on siinä kierteessä tosiaan mennyt juurikin kaikki, viimeisimpänä (muttei taatusti viimeisenä, eh) pyykkikori. Se on tosin ollut suunnitelmissa ööh noin kymmenen vuotta... Nimittäin, muutin kotoa omaan asuntoon yksiööni Saloon (itseasiassa tasan 11 vuotta sitten!) silloin, ja tarvitsin pieneen kylppäriin lavuaarin alle mahtuvan pyykkikorin nopeasti. Kävelin vastapäiseen muovikauppaan, ostin halvimman ja sopivimman minkä löysin. Maksoi ehkä viisi euroa, muistelisin.
Siitä asti olen ajatellut että vaihdan sen sitten joskus kivempaan. Turussa se muovilaatikko sopikin yksiössä jälleen täydellisen kokoisena kylppäriin, ja isommassa kodissa vaatehuoneeseen, josta se ei edes koskaan näkynyt. Helsinkiin tullessa ajattelin että ostan sitten uuteen kotiin uuden kun näen mihin kori sijoittuu. Muutossa Mr. heitti suoraan muuttoautosta sen vanhan muovisen ekaan paikkaan minne se osui, tuonne makuuhuoneen nurkkaan. Vannoin, että pyykkikori ylipäätään ei todellakaan voi olla makuuhuoneessa, eikä tuo muovinen ainakaan jää koko huusholliin.
No, arvaatte varmaan että sieltä se lähti vasta viime viikolla. Uskollinen muovikori, löysi tiensä mökille, jossa koria ei ollut ollenkaan, mutta pyykkikone kuitenkin on. Olen näiden vuosien aikana taipunut aika nopeasti sille, että paras ja itse asiassa kaikin puolin hyvä paikka pyykkikorille meillä tosiaan on se makuuhuoneen nurkka. Siinä vaan oli se iso nojatuoli niin pitkään, että sitä muovista -tai yhtään mitään pyykkikoria- ei näkynyt sen takaa lainkaan. Kun tämä muutosmylläys siellä lähti etenemään viime kuukausina tuosta tuolin vaihdosta, paljasti selvästi sirompi vanha tuoli myös sen pyykkikorikulman näkyvämmälle.
Ja koska olen oman-elämäni-marko-paananen, tein kuten hän: sitä mitä ei voi peittää, pitää korostaa. Ellet voi piilottaa pyykkikoria, osta edes hieno. Niin tein. Etsin punoskoria jonkun aikaa, enkä meinannut löytää millään. Kunnes kerran muutama viikko sitten käveltiin lenkillä Fredrikinkadun Dotsin ohi ja näin ikkunassa tällaisen säkkimäisen, löysän punoskorin. Kauppa oli jo kiinni, mutta suuntasin sinne uudelleen seuraavana päivänä, ja se oli ihana.
Tyhjänä se on ihan löysä, sellainen säkki vain, mutta sisällön kanssa toimii todella hyvin. Ja let's face it - pyykkikori ei meillä ole koskaan tyhjä, ei. Vähän mietin haittaako kun tässä ei ole mitään kantta, mutta tosiaankin vain vähän. Ei haittaa.
