Moikka ihmiset! :) Ollaan palattu kotiin mökkilomalta, joka meni ihan hirveän liian nopeasti - meillä oli viikon vieraita ja tonttiostotohinat oli hulluimmillaan - ei suoraan sanottua ole ihan hirveän levännyt olo, vaikka innostunut tärinä onkin koko ajan päällä. Sen verran lomatavoitteita on tullut toteutuneeksi kuitenkin kuin vahingossa, että töistä on kyllä tosissaan tullut irtauduttua. Tänään pankissa allekirjoitettiin viimeiset paperit ja niistä luin työpaikkani nimen - ainiin joo tuo. Hetken ajan ollaan luultu että rakennetaan tästedes vain mökkejä aamusta iltaan ja illasta aamuun.
Toinenkin kiva lomajuttu on toteutunut loistavasti - nimittäin lukeminen! Olen niin iloinen kun laitoitte niitä vinkkejä tähän postaukseen, ja vieläkin niitä satelee. Olen tutkinut jokaista vinkkiä huolella, etsinyt lisää kuvauksia ja lukukokemuksia kiinnostavimmista netistä ja laittanut niitä listalleni. Viimeksi eilen sain loppuun Jussi Valtosen Finlandia -palkitun He eivät tiedä mitä tekevät, joka oli hyvä, jopa järisyttävä lukukokemus. Jotain ihan muuta, jotain niin pistävän ja pelottavan syvää, etten melkein olisi halunnut tietää sitä kaikkea ihmisistä ja ihmisyydestä. Alkuun oli siinä hilkulla että vetääkö tarkkakerrontainen ja alussa hiukan pitkäveteinen tarina riittävän nopeasti mukaansa, mutta lopussa tahti kiihtyi ja tajusi alun tarvitun sen ymmärtämiseksi.
Mulle kävi kuten yleensä ihan aina hyvän kirjan kanssa - kun siitä on noin kolmannes - neljännes jäljellä, avaan sen illalla aikomuksenani lukea muutama sivu, mutta jos sitä vaan ei voi päästää käsistä, tempaisen sen illan ja yön aikana loppuun. Tämänkin kanssa viimeisen sivun jälkeen tuntui aavemaisen epätodelliselta tipahtaa omaan sänkyyn ja jäädä miettimään että mistä saan tietää mitä nyt? Mitä niille kaikille nyt kävi ja miten niiden elämä jatkui? Melkein alan googlaamaan asiaa kunnes aijoo ei. He eivät tiedä mitä tekevät oli monin tavoin monitahoinen kirja, joka on ajatteluttanut vielä pitkään tänäänkin. Ystäväni pyysi tekemään siitä oman analyysini kun olen sen lukenut - jokaisella kun kuulemma on ihan erilainen tulkinta.
Mulle jäi tarinan sanomaksi se, että kukaan meistä ei tiedä mitä tekee, ja miten perhosensiipi maailmaan vaikuttaa, vaikka tekisi parhaansa. Ja parhaaseen on vaikea pystyä vaikka tietäisi mitä se kulloinkin on, koska on vain ihminen. Kukaan ei voi tuntea kuin itsensä ja jokainen voi olla vastuussa vain itsestään, vaikka tuntisi toisen kuinka hyvin. Ja sekään ei välttämättä riitä, arvalla päättyy lopulta kaikki. Kommunikaation ja ymmärryksen puute on kuitenkin paljoon pahaan syyllinen. Vastuunkanto läheisimmistään, aito huolehtiminen ja välittäminen eikä yksin omaan napaan tuijottaminen pelastaisi monelta. Huh. Suosittelen kyllä todella.
Tänne kivikaupunkiin palaaminen on kyllä ottanut noin niinkuin muuten yllättävän koville. Useinkin olen ollut ihan valmiskin palaamaan mökiltä kotiin ja aloittamaan oman arjen kaupungissa, mutta nyt tulin ihan itkienpotkien. Vitsit kun täällä on kauhea möly. Ja sikana ihmisiä. Ja hirveän pieni koppikin tämä. Eikä pääse ovesta suoraan ulos. Pakko oli avata ainakin kaikki kaihtimet ylös asti ja ikkunat selälleen että sisälle tulisi vähän luontoa ja ilmaa. Tuli pakokaasua ja huutoa.
Möh. Mutta vähän jo totuin viikonloppuna. Varsinkin kun vietettiin rakkaiden ystävien luona Vantaalla ihan superhausta lauantaipäivä - puolenpäivän aikaan alkaneet kesäbileet, jotka tarkeni hyvin koko päivän terassilla - grilliruokaa, kavereita tosi pitkästä aikaa, hauskoja tyyppejä, paljon skumppaa ja bussi täyteen meidän porukkaa, sillä Kalleen. Käyn nykyään niin harvoin ulkona, että oli ihan sairaan hauskaa pitkästä aikaa, ja muuten näin vanhuksille aika loistoidea aloittaa hipat kello 12. Silloin sitä on baarissa jo kello 11, nukkumassa jo klo 01 ja hereillä jo klo 09! Sängyssä tosin vielä klo 16. Mutta sekin oli aah niin ihanaa pitkästä aikaa. En jotenkin todellakaan sallisi sellaista itselleni arkisunnuntaisin, (en käsitä miksen?), mutta nyt kun loma vielä jatkui vähän, totaalilaiskottelu vieläpä sadepäivänä oli parasta i-ki-nä. Ja onhan täällä nyt oma sänky.
Mutta on se vaan aika erityistä nyt palata tänne kun sinne jäi jotain omaa. Meidän oma mökkiranta, niin tajutonta! Vaikkakin kyllä tässä hiljalleen kuristaakin ajatukset sen kanssa - meikä kun ei ole mikään vähäinen stressaaja - että mistä arkkitehti, mitä puuta, mitä maksaa, mitkä luvat, mikä apuaa... Mutta kyllä se tästä. Meillä on taulukoita ja kansioita vaikka kuinka, aloitus vaan puuttuu kun me ollaan täällä ja se on siellä! Oltiin jo varattu elokuun ekalle viikonlopulle romanttinen hotelliviikonloppu mutta se vaihtuu kyllä nyt romanttiseen moottorisahaviikonloppuun tontilla. Mutta ei vois olla mitään sen parempaa, en malta odottaa että päästään sinne taas takaisin!
Mökkiblogikin on kovaa vauhtia tekeillä jo, ja se avataan heti kun saadaan se valmiiksi! :) Nyt vielä pari päivää lomaa ja sit loppuviikoksi töihin Suomi Areenalle, ja vielä viikonlopuksi ihaniin häihin! <3 Kivaa viikkoa murut!
Lindex coat
Swedish Hasbeens shoes
Louis Vuitton bag
Guess watch